lauantai 21. tammikuuta 2017

Koulu 2.0

Minulta on lähikoina kysytty pari kertaa mielipidettä millainen on tulevaisuuden koulu. Mitään järkevää, en suoraan ole osannut sanoa, mutta selvästi asia jäi takaraivoon kytemään. JÄrkevää ei ole varmaan vieläkään, mutta ainakin näkemys asiasta.

Nyt siis tähän mennessä mieleen nousseet ajatukset matemaattisen lyhyesti
  • Uskon, että kouluun edelleen kokoonnutaan, koska ihminen on sosiaalinen otus ja vaatii myös sähköisen sosiaalisuuden rinnalle livenä tapahtuvaa vuorovaikutusta. Koulu tai työ on kivaa, koska kaverit.
  • Toiseksi uskon, että koneäly tai tekoäly ja analytiikka kehittivät ihan lähivuosina huimasti. Oletan siis tässä, että sillä pystytään temppuihin, joita emme vielä pysty ymmärtämään.
  • Hyvien oppimateriaalien kustantajilla pyyhkii jälleen hyvin, alalle on tullut paljon uusia pieniä toimijoita, jotka keskittyvät tiettyihin pieneen osa-alueeseen ja tekevät sen hyvin. Oppimateriaalit siis hajaantuvat, ne ovat hyvin metadatattu ja ilmaistakin on hyvin tarjolla
  • Koneälystä
    • Se osaa tulkita ihmisten luoman opetussuunnitelman ja muuttamaan sen oppilaiden ymmärrettävään muotoon aina oppilaan yksilöllisen tarpeen mukaan. Suomeksi siis tekee opettajan nykyisen suunnittelutyön
    • Se pystyy tunnistamaan oppilaan lähikehityksen vyöhykkeen ja tarjoamaan oppilaalle sopivaa materiaalia joko  internetin (tai mikä se sitten onkaan) "ilmaisista" materiaaleista tai vaihtoehtoisesti kustantajien maksullisesta materiaalista, aina siis tarpeen mukaan. Koneäly keskittyy siis sisältöjen (oppikirjan sisällysluettelon tyyppinen) oppimiseen.
    • Se pystyy tunnistamaan, miten oppilaita kannattaa ryhmitellä, jotta oppiminen ja yhteiset projektit olisivat mahdollisimman "tehokkaita". Tehokkuudella tarkoitan kokonaisvaltaista ihmisenä kasvua.
    • Se antaa koulun henkilökunnalle ehdotuksia oppilaan tukemiseksi inhimillisissä asioissa, tietoa siis mahdollisista ongelmista, joita nykyään käsitellään oppilashuoltoryhmässä
  • Opettajan roolista
    • Koneälylle on siirretty osa opettajan työstä, mm. suunnittelu ja sisältöön liittyvien tavoitteiden arviointi
    • Opettajasta tulee siis aidosti ohjaaja / sparraaja / tukija. Voisi helposti kuvitella, että ohjaaminen on helpompaa kuin varsinainen opettaminen, mutta minusta se on päin vastoin. Ohjaaminen ja koneen analyysien tulkinta vaatii vielä syvempää pedagogiikan ja aineen didaktiikan hallintaa kuin opettaminen.
    • Ohjaamisen vaativuus tarkoittaa käytännössä jollain tavalla järjestettyjä opetiimejä, opetiimit eivät varmaan ole staattisia, vaan asiantuntija menee sinne, missä tarvetta on.
    • koska osa opettajan työstä on "ulkoistettu", joko tuntimäärä ja/tai oppilasmäärä per ope lisääntyy.
    • Opettaja tai oikeastaan opetiimi käy myös "keskustelua" koneälyn kautta, tiimi voi tavallaan myös ohjata koneälyä, esim. luetella oppilaan vahvuuksia koneälylle
  • Rehtorin ja muun johdon rooleista
    • Rehtorinimikkeestä ja sen nykyisestä toimenkuvasta tullee historiaa, ehkä varsinaista rehtoria ei tarvita ollenkaan.
    • Koulun sisäinen johtajuus on jaettuna opetiimeissä tai moniammatillisissa tiimeissä. Johtamisen muutos on välttämätön, koska kukaan ei yksin pysty ottamaan haltuun monimutkaistuvaa maailmaa. (siksi rehtorin toimi lienee mahdottomuus)
    • Kuntia varmaan on edelleen, mutta tuskin ne saavat nykyisen kaltaista vastuuta mm. opsin paikallisuudesta. Huom. itsehallinta kuitenkin tavallaan lisääntyy, koska opettajatiimeillä on enemmän valtaa ja vastuuta (tosin käytännössä yksittäisellä opettajalla on valtaa ja vastuuta nykyisinkin paljon)
    • Opetussuunnitelma on kaiken ydin, mutta sen laatimisprosessi tulee olemaan paljon enemmän joukkoistettu kuin nykyään.
    • Erilaiset tukipalvelut toteutetaan keskitetysti, ei enää hajautetusti kuntarahoituksen kautta. Tukipalveluja ovat mm. teknisen toimen palvelut, palkkahallinto, tietohallinto.
  • Oppilaan rooli ja työtavat
    • Oppilaan rooli taitaa muuttua vähiten, edelleen tarvitaan sisäistä motivaatiota, sinnikkyyttä, työn tekemistä
    • Työtä tehdään enemmän ryhmissä (ks yllä koneälyn ryhmittelykohta) ja ryhmät ovat joustavia. Jollain tasolla oppilaalla on kuitenkin "kotiryhmä", sillä se lisää turvallisuutta, eikä jatkuvaan ryhmäytymiseen mene aikaa.
    • kuluttamisesta siirrytään enemmän tuottamiseen
Nyt muuten huomaan, että vaikka nykyiset omat hankkeeni ovat aivan lapsellisia yllä olevaan koulu 2.0 kuvaukseen, jollain tavalla ne tukevat kehittymistä tuohon suuntaan. Esim. Opentunti mahdollistaa opettajien parviälyn, kansallista opetuksen tietohallintoa olen yrittänyt viedä eteenpäin, oppimisanalytiikka kiinnostaa kovasti ja siihen on ensi askeleita otettu.

Ja milloin. Vuonna 2027?

Enkä yhtään pidä hullumpana ajatusta opettajan työstä ilman sisältöjen suunnittelua, organisointia, sisältötavoitteiden arviointia ja opetusryhmästä vastuun kantamista yksin. Tavallaan saisin vain siis "opettaa" yksilöitä tai pieniä oppilasryhmiä ja kasvattaa heitä ihmisenä. Vaikka oppilaita ja "opetustunteja" olisikin enemmän. Ei olisi hullumpi homma, hakisin sellaisiin töihin. 

lauantai 22. lokakuuta 2016

Pedagogiikka vs tekniikka edellä? Digiloikka?

Ensiksi lukijalle tiedoksi, että nämä blogitekstit ovat minun mielipiteitä. Maailma on kovin monimutkainen ja absoluuttisia totuuksia on harvoin asioihin olemassa.

"On vain mielipiteitä, joista jokainen voi tehdä omat johtopäätöksensä. "

En siis yritäkään esittää absoluuttista totuutta, vaan saada teidät lukijat fundeeraamaan asioita.

Pedagogiikka edellä?

Olen usein itse käyttänyt lausetta kouluttaessani opettajia ja jutellessani digitaalisuuden lisäämisestä opetuksessa yhdessä johdon kanssa. Samaa näkee usein myös erilaisissa koulun kehittämistä käsittelevissä foorumeissa. Mitä tuo lause sitten oikein pitää sisällään? Olen itse tullut siihen tulokseen, että se aivan liian iso ylätason käsite, joka ei oikeastaan kerro yhtään mitään tai toisaalta kertoo kaiken. Yritän nykyisin välttää käyttämästä kyseistä lausetta. Jälkeenpäin itseäni analysoiden olen käyttänyt lausetta niissä kohdin, jossa en ole pystynyt vastaamaan yksityiskohtaisesti kysymyksiin, millä tavalla esimerkiksi tietotekniikka parantaa opettamista tai oppimista. Vaikeisiin kysymyksiin on ollut helppo todeta, että tekniikkaa otetaan käyttöön pedagogiikka edellä. Lauseen avulla tekniikan soveltaminen opetukseen jätetään yksittäisten opettajien vastuulle.
Seuraavaksi fundeerasin, mitä pedagogiikka tarkoittaa. Ajattelen, että se on summa kaikista ratkaisuista, joita opettaja arjessaan tekee. Ratkaisut sisältävät isoja valintoja, kuten arvioinnin painotukset, materiaalin valinnan, yksilöinnin menetelmät, opettajajohtoisen opetuksen määrän jne jne. Mutta se sisältää myös ihan pieniä arjen valintoja päivittäisessä oppilaiden kohtaamisessa.
Ja tästä aasinsillasta fundeeraamaan vastakkain asettelua termeille pedagogiikka edellä vs tekniikka edellä. Ensinnäkin opettajat suunnittelevat aina opetuksen, joten he joka tapauksessa ajattelevat asioita pedagogiikka edellä, on kyse tekniikan hyödyntämisestä tai ei. Toisaalta teknologiset valinnat (laitteet tai sovellukset) valitaan usein ennen kuin yksittäinen opettaja on edes ehtinyt aloittaa omaa pedagogista suunnittelua. Hankalaksi asian kunnissa ja kouluissa tekee se, että teknologisia valintoja tekee yleensä pieni joukko opetuksen henkilökunnasta ja päätöksiin vaikutta usein tietohallinto. Valintoja voivat olla esimerkiksi laite-ekosysteemi (Apple, Android, Linux, Microsoft), pilvipalvelu (o365 tai Gafe) ja sähköinen oppimisympäristö (Moodle, Peda.net, Opentunti). Hankalaksi valinnan tekee se, että jo pelkästään laitteen valinta asettaa rajoituksia yksittäisen opettajan pedagogisille mahdollisuuksille. Laitteet ovat osa jotakin ekosysteemiä, joka toimii parhaiten oman ekosysteemin sovellusten kanssa. Näin toimii mm. Applen, Android ja Microsoft. Toisissa valinnoissa on enemmän rajoituksia kuin toisissa, ottamatta sen enempää kantaa minkään paremmuuteen. Tästä väkisinkin seuraa se, että valinnat ohjaavat opettajien pedagogista ratkaisuja ja ratkaisut eivät sovi kaikille.
Summa summarum

"Teknologiavalinnat ovat aina pedagogisia valintoja."

Pedagogiikkaa ja teknologiaa ei voi erotella toisistaan. Teknologian käytössä mennään joka tapauksessa yhtä matkaa pedagogiikan käytäntöjen kanssa.

Opettajalle aito pedagoginen vapaus

Edellä tuli ilmi, että teknologian valinnat ohjaavat pedagogiikkaa. Ja valintoja joudutaan tekemään pienessä ryhmässä. Miten voidaan taata opettajille pedagoginen vapaus?
Oma ajatteluni ja ideologiani omassa kunnassa perustuu siihen, että opetuksen tietohallinnon tukee opettajia, ei valitse heidän puolestaan.

"Tietohallinnon tehtävä on tukea erilaisia ekosysteemejä ja luoda palvelusalkku, josta loppukäyttäjä voi valita palvelunsa ilman hallinnollista byrokratiaa."

Loppukäyttäjän kannalta se tarkoittaa sitä, että kunta antaa kouluille vapauden valita oman laite-ekosysteemin ja koulu voi halutessaan jättää valinnan jopa yksittäisille opettajille. Laite-ekosysteemit pitää olla keskitetyn ylläpidon piirissä siten, että se helpottaa loppukäyttäjää, eikä rajoita käyttöä.
Sovellusten valinta pitää aina jättää loppukäyttäjälle, opettajan niin halutessaan myös oppilaalle. Se voi esimerkiksi projektityössä olla vaikkapa perinteinen kynä ja paperi. Tietohallinnon pitää taipua myös siihen, että koulu on hyvin dynaaminen sovellusten suhteen palvelusalkussa. Palvelusalkun pitää siis elää ajassa ja sovelluksen sitä tukiessa, pitää niihin päästä käyttäjän omalla tunnuksella. Integrointityötä sovellusten ja kunnan infran välillä siis tulee väkisinkin paljon.
Onneksi Suomessa tunnusten integrointiin sovellusten suhteen on tullut helpotusta. Käykää tutustumassa valtion Mpass- hankkeeseen, http://www.mpass.fi Se on myös sovelluksia tekevien yritysten etu. 

"Suosittelen yhdistämään koulun tunnuksen mahdollisimman nopeasti Mpassiin."


Toki yhdessä pitää sopia ja ymmärtää budjettiin liittyvät raamit ja pysyä niiden rajoissa. Tästä aasinsillasta päästään fundeeraamaan seuraavia
  1. Kannattaako kaikkien Suomen kuntien järjestää koulun tietohallintoa itse? 
  2. Onko kunnassa riittävästi resurssia toteuttaa pedagoginen vapaus?
  3. Onko kunnissa riittävästi osaamista toteuttaa pedagoginen vapaus?
Oma vastaukseni kaikkiin on ei. 

"Ajan myötä kuntaan on syntynyt tarve kokonaisarkkitehtuurille."

IT-infran (laitteet, verkot, tunnus- ja pääsynhallinta) suhteen Suomessa tehdään valtavasti päällekkäistä työtä. Koulut ovat tietohallinnon kautta katsottuna hyvin identtisiä. Suomen kunnat ja kaupungit ovat verrattain pieniä ja kehitysrahaa on vähän. Suomen mittakaavassa isommatkaan eivät pysty tukemaan monia laite-ekosysteemejä tai isoa dynaamista palvelusalkkua sovelluksiin. Enkä missään nimessä syytä kunnan työntekijöitä tai johtoa siitä, että osaamista ei riittävästi ole. Sitä ei voi itsestään syntyä. Kyse on enemmän kansallista rakenteista kuin yksittäisten ihmisten osaamisesta. Ja todettakoon vielä, että asian voi ratkaista ilman kuntaliitoksia.

Digiloikka - mitä se tarkoittaa?

Kaikki ovat kyllästymiseen asti kuulleet digiloikka sanasta. Minulle sana tuo mieleen yhden loikan, jonka Suomi ottaa ja jonka jälkeen meillä on asiat hyvin digin suhteen? Hieno ajatus, mutta tuskin voi auttaa meitä eteenpäin. Enemmänkin minusta tarvittaisiin digiloikkimista, moniin eri suuntiin. Ja muutetaas vielä termi kehitysloikkimiseen, jossa on yhdistetty digiloikkiminen ja pedaloikkiminen.
Mitäs loikkiminen sitten vaatii? No ensin pitäisi rakentaa loikkakenttä, jossa voi loikkia moneen suuntaan. Kenttä pitää olla sellainen, että välillä voi myös kellahtaa loukkaamatta itseään ja lähellä pitää olla tukijoita, jotka auttavat ylös loikkimaan uudelleen.
Nyt siis pitäisi juhlapuheista päästä haalarihommiin ja aloittaa yhteisen kentän rakentaminen. Kunnat eivät yhdessä kenttää tee, vaan tässä tarvitaan valtion ohjausta käyttäen arjessa olevien ammattitaitoa apuna. Tällä hetkellä omia pieniä loikkimiskenttiä rakennetaan pitkin maakuntia hankerahojen turvin.
Suomeksi toiveeni siis valtion suuntaan.

PING OKM/OPH/Valtori/Kuntaliitto/KaPa-ryhmä. Ohjatkaa prosessia, jonka kautta Suomeen luodaan joko yksi tai yhtenäinen koulun tietohallinto, joka tukee monia erilaisia laite-ekosysteemejä sekä tarjoaa kattavan ja dynaamisen palvelusalkun loppukäyttäjille

Ilman yhtenäistä pelikenttää pelkään, että valtion kärkihanke tutoropettajista valuu hukkaan. Jos ajatellaan, että tutorhanke menisi hyvin maaliin ja tutorien avulla opettajat oppisivat tekemään erilaisia loikkia, olisi loikkiminen vaikeaa huonojen loikka-alustojen takia. Huonolla alustalla loikkiminen on turhauttavaa sekä tutoreille että opettajille. Pienessä mittakaavassa olen jo törmännyt vastaaviin kokemuksiin.
Yhtenäisen ympäristö mahdollistaisi myös huomattavan paljon tehokkaamman digitalisaation opetuksessa. Digitalisaatio ei nimittäin vielä ole edes alkanut. Tällä hetkellä vasta siirrymme kohti digitaalista toimintaympäristöä.


sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Kärkihankkeita opetukseen

Opetuksen kärkihankkeet on julkaistu. Lainaan Mikko Jordmanin sanoja "Kumma, miten vaikea on innostua". Sanoisin, että hallituksesta liikaa tuputetaan uutta pedagogiikkaa kapea-alaisena totuutena. Oppiminen on hyvin monimutkaista, siihen ei pelkästään riitä digitaidot, pelillisyys, ilmiöpohjaisuus, yksilöllinen oppiminen vaikka nekin ovat tärkeitä. OKM:stä on kyllä hyvin vaikea yrittää ohjata vaikkapa meitä n. 40 000 perusopetuksen opettajaa uusiin työtapoihin.
Minusta TVT asioissa voidaan tarkastella kahta asiaa.

  1. Oppilaille opetettavat TVT taidot
  2. TVT:n hyödyntäminen oppimisessa. 
Kohta 1 on helppo, ja se voidaan johtaa ylhäältä, kuten muutkin OPSin sisällöt. Siitä vain OPH tarttumaan toimeen. Kouluissa on valmiudet kyllä hoitaa tämä. Mutta kohta 2 ja samalla pedagogiikan kehittäminen on paljon vaikeampi asia. Ja siihen tarvitaan kärkihankkeita.

Mutta mitä OKM ylimpänä voi sitten tehdä. Saman kuin kuka tahansa johtaja - mahdollistaa.
Konkretiaa on kaivattu, joten alla minun esitykset, miten mahdollistetaan koulun kehittyminen digitalisaation osalta, toivottavasti konkreettisesti. On siis paljon muitakin kuin digiasiat, keskitytään nyt kuitenkin niihin.

"Järjestetään uudelleen kuntien tietohallinnot.
Tehdään jatkossa siten, 
että sotealueen kaltaiset yksiköt järjestävät toimialakohtaiset palvelut,"

Järjestetään uudelleen kuntien tietohallinnot

Nykytilanteessa kunnan tietohallinto järjestää kaikkien hallintokuntien palvelut. Tehdään jatkossa siten, että sotealueen kaltaiset yksiköt järjestävät toimialakohtaiset palvelut, esim. meillä olisi Varsinais-Suomen opetuksen tietohallinto. Kokeilun voi siis aloittaa koulutoimesta.

Miten lyhyesti

  1. Valtio määrittää standardit eli kokonaisarkkitehtuurin peruspalveluille (Tunnushallinta, pääsynhallinta, verkot, ylläpitopalvelut työasema ja mobiilipalveluille, rajapinnat ja integraatiot, sähköisen materiaalin jakelukanavan). Kokonaisarkkitehtuurissa otetaan huomioon mahdollisimman laaja laitetuki ja 
  2. Alue järjestää peruspalvelut käyttäen paikallista osaamista. Valtio rahoittaa alueen toiminnan. Kilpailutuksessa huomioidaan eri osa-alueet, jotta myös pienemmät ja erikoistuneet toimijat voivat osallistua.
  3. Alue järjestää tukipalvelut ja alueella toimii TVT-koulutusyksikkö. Koulutusyksiköstä kunta voi tilata koulutusta, kouluttajina on kokopäivätoimisia kouluttajia, mutta myös opettajia tarpeen ja kiinnostuksen mukaan.
  4. Alue integroi peruspalveluihin standardien mukaisia opetuspalveluja (esim pilvipalvelut, oppimisympäristöt, pelit, materiaalit jne)
  5. Kunta saa itse päättää, mitä opetuspalveluita se haluaa itse käyttää ja vastaa niiden kustannuksista. Kunta hankkii itse laitteet.
Vaikuttavuus
  1. Koulun TVT palveluja ylläpitävät opettajat saavat jatkossa keskittyä laitteiden ylläpidosta opetuksen ja oppimisen kehittämiseen
  2. Keskittämällä säästetään rahaa tai vähintää samalla rahalla saadaan toimivat ratkaisut ja tasavertaiset mahdollisuudet
  3. Saadaan erikoisosaamista koulun tietohallintoon
  4. Pienetkin toimijat, it palveluntarjoajat ja sähköisen materiaalin tuottajat saavat mahdollisuuden
  5. Digikoulutusta koordinoidaan keskitetysti
  6. Voidaan luopua pienistä kuntien omista hankkeista, joilla yritetään parantaa koulujen tietohallintoa
  7. Käyttäjien arkeen vaikuttavat asiat.
    1. Yksi tunnus riittää palveluihin ja materiaaleihin
    2. Sähköiset materiaalit voidaan hankkia yhdestä paikasta
    3. Laitteet toimivat ja niiden ylläpito on asianmukaista
    4. Kunta, koulu tai opettaja voi itse valita sopivan välineen. Enää ei tarvitse mukautua tietohallinnon / sivistysjohdon päättämiin välineisiin


"Käytetään tekniikkaa apuna 
yhteistyön lisäämisessä ilman lisätyötä opettajille."

Yhteistyö ja pedagogisten hyvien käytänteiden leviäminen. 

Käytetään tekniikkaa apuna yhteistyön lisäämisessä ilman lisätyötä opettajille. Valtio luo standardin, jonka varaan rakennetulla järjestelmällä opettajalla on mahdollisuus julkaista kirjaamansa tunti/kurssisuunnitelma muille opettajille. Eli opettaja arkityössään ilman lisätyötä pystyy auttamaan muita opettajia tai saa apua heiltä. Miten edetään ja miksi?
  1. Mallijärjestelmä on jo luotu. Tutustu http://opentunti.fi/ . 
  2. Vastaavia järjestelmiä voidaan kehittää muitakin. Standardin avulla voidaan luoda kohdan 1 valtakunnalliseen sähköisen materiaalin kauppapaikkaan näkymiä avoimista suunnitelmista
  3. Opetusharjoittelijat käyttävät suunnittelujärjestelmää ja julkaisevat ne avoimiksi kaikkien Suomen opettajien käyttöön. Näin norsseissa uusimmat pedagogiset opetuskokeilut leviävät heti opettajien arkityöhön. Opentunti voidaan tähän valjastaa vaikka heti.
  4. Pedagogisten käytänteiden leviäminen on osa täydennyskoulutuspolitiikkaa. Koulutuksen ideahan on muuttaa toimintatapoja, samaa tekee siis tämä malli. Ilman, että perinteistä koulutusta on järjestetty.
Ja mitä tämä kaikki maksaa. Itse asiassa ei juuri mitään. Rahaa saattaa jopa säästyä, ja vaikka ei säästyisikään, laatua saadaan parannettua opettajien itsensä toimesta. Ei ylhäältä johdettuna, vaan mahdollistamisen kautta.
Summaan vielä yllä olevat ajatukset OKM:n esitykseen

  1. Täydennyskoulutus ja opettajankoulutuksen kehittäminen
  2. Koulujen digitalisaation edistäminen
  3. Pedagogiikan muuttuminen
  4. Hyvien käytänteiden leviäminen

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Mitä useampi kokki, sitä huonompi soppa - Busted

Lainasin hieman konseptia myytinmurtajilta. Edellisessä blogissa lupasin kirjoitella säännöllisesti ops2016 liittyviä juttuja, mutta yhdistän nyt ajattelemani teemat yhteen blogikirjoitukseen, ja vähän laajennan myös muihin juttuihin.

Koulu 2016?

Näin alkuun muistutukseksi kaikille uuden opsin laaja-alaisen osaamisen tavoitteet, jotka pitää ottaa huomioon kaikissa aineissa kaikilla luokka-asteilla.
  1. Ajattelu ja oppimaan oppiminen
  2. Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu
  3. Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot
  4. Monilukutaito
  5. Tieto- ja viestintä­tekniikan osaaminen
  6. Työelämätaidot ja yrittäjyys
  7. Osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen

Ensinnäkin syksy 2016, josta lähtien uusi ops otetaan asteittain käyttöön, tulee vastaan hyvin nopeasti. Realistista ei liene se, että isoja muutoksia tehdään heti 1. päivästä lukuvuoden 2016 alkaessa. Mutta koulun (opettajien, rehtoreiden, oppilaiden, huoltajien, päättäjien joka tasolla tulee tietää, mihin on pyrkimys. Onhan meillä seuraavat 10 vuotta aikaa rakentaa arkea, jotta ops 2016 kirjatut tavoitteet toteutuvat.
Ajattelen homman jakautuvan kahteen osaan
  1. Tiedot ja taidot
  2. Persoonan kehittymiseen

Osa1: Tiedot ja taidot

Osan 1 asiat on helppo käsittää. Niitä koulussa on opeteltu iät ja ajat. Asiat ovat hyvin konkreettisia. tiedoista ja taidoista voidaan tehdä helposti listoja. OPSissa ne löytyvät ainekohtaisista sisällöistä. Näihin opettajat saavat myös paljon apuja laadukkaasta opetusmateriaalista. Esim. oppikirjojen sisällysluettelo kertoo jo paljon.

"Poikkeuksellisen tilanteesta tekee tänään se, että oppilaalla on mahdollisuus saada tietoa lähes mistä tahansa asiasta ilmaiseksi omalla pulpetilla. "

Tai missä ja milloin tahansa, ilman opettajaa, vaikka koulu ei olisi laitteita hänellä tarjonnutkaan. Internetin olemassa oloa koulu ei voi enää sivuuttaa. Tai jos se sen tekee, maailma koulun ulkopuolella on hyvin erilainen ja koulu todennäköisesti epäonnistuu tehtäväsään luoda yhteiskuntakelpoinen ja globaalissa maailmassa sujuvasti sukkuloiva ihminen.

"Internetin kanssa toiminen tekee sen, että tekniikka tulee kouluun. Internetin sisältöä kun ei voi kirjana ostaa. "

Minusta puheet kännyköiden tms laitteiden kieltämisestä koulussa voisi unohtaa. Huom. kaikki tekniikkaa vastustavat, pohdiskelen tekniikan ja ihmisen symbioosia vielä tämän blogin lopussa, joten toivon, että jatkatte lukemista :) Laitteesta vielä sen verran, että sillä ei liene merkitystä, tarjotaanko laitetta koulusta vai tuoko oppilas sen itse.

Internetin sisältöjen kanssa tulee uusia pulmia. Miten selvitä kaiken tietomassan kanssa? Mistä tiedän, mikä on totta ja mikä ei? Miten hallitsen ajankäyttöäni. Helppoa vastausta ei taida olla. Siksi koulun 2016 arjessa pitää oppilaalla olla paljon tehtävätyyppejä, joilla kyseisiä asioita harjoitellaan. Tärkeintä ei välttämättä olekaan aina yksityiskohtaisten tietojen harjoittelu, vaan taito lukea erilaisia medialähteitä, arvioida niitä kriittisesti, yhdistää eri lähteitä, osata selittää omat päätelmät muille, tiivistää tietoa jne. Eikä aina edes harjoittelun alkuvaiheessa pienten oppilaiden tarvitse osata sisäistää käsiteltävää asiaa. Tiedon etsiminen ja analysointi ilman suurempia tuloksia on jo hyvä askel itsessään.

"Työskentelytavoissa tämä tarkoittaa sitä, että jatkossa tehdään enemmän projektityyppistä työskentelyä ja tehdään yhdessä. Eikä lopputulosten tarvitse olla tekniikan avulla tuotettuja, vaikka tietoa sen avulla hankitaankin."

Tekniikan tuomia mahdollisuuksia ei voi kuitenkaan sivuuttaa. Parhaimmillaan ne tukevat monia laaja-alaisen osaamisen tavoitteita, kuten monilukutaidon kehittymistä ja vuorovaikutusta, ilmaisua monilla eri tavoilla, osallistumista, vaikuttamista jne.
Kuten monet pvät sanoneet, tieto- ja viestintätekniikan on sekä oppimisen kohde että väline. Oppimisen kohteen olemme Ruskolla yrittäneet ratkaista TVT opsilla. Valmiina on alakoulun versio, jonka voi lukea tästä. Tulemme luomaan valmiita tuntisuunnitelmia opettajille julkisesti käytettäväksi tässä kevään aikana. Sen jälkeen alkaa yläkoulun version työstäminen. Oppimisen kohde-asia on suht simppeli järjestää. TVT oppimisen tarkoituksenmukaisena välineenä on huomattavan paljon hankalampi. Tällä alueella olemme alkutaipaleella ja koko ajan löydämme erilaisia hyviä käytäntöjä tukemaan perinteisiä tapoja ilmaista itseään. Kaarina otti rohkeasti ison loikan, me pienemmät tulemme perässä vähän pienemmillä loikilla. Ruskon loikkaa voitte käydä halutessanne tsekkaamassa erilaisista projektikuvauksista, http://opentunti.fi/index.php?route=kurssi/nayta/56 tai tulevan syksyn Uusi oppiminen - projektista, http://opentunti.fi/index.php?route=suunnitelma/nayta/686
Mutta siis yhdessä tekemistä lisää, niin hyvä tulee. Siis Mitä useampi kokki, sitä huonompi soppa - Busted

Projekteissa menee kuitenkin aikaa, paljon enemmän kuin perinteisessä opettamistavassa, jolloin opettaja yrittää siirtää valmiiksi pureskellun paketin oppilaille.

"Jostain pitää siis luopua. Sisällöistä siis ehkä pitää karsia. Mikko Jordmanin sanoin Little less in more."

Silmäilin uuden opsin sisältöjä, valitettavasti siitä jäi maku, että suunta on päinvastainen. Toivottavasti olen väärässä, kun kunnolla niihin ehdin tutustua. Projektien kautta päästään helposti myös opsissa painotettaviin asioihin, kuten eheyttämiseen ja ilmiöihin.


Sisällöistä ja tuntijaosta vielä sen verran, että perusopetuksessa oppilaista ei kannata tehdä Suomeen koodareita, tekniikan asiantuntijoita, insinöörejä tai matemaatikoita. Peruskoulun kannattaa pysyä yleissivistävän kouluna, jossa oppilaan oman identiteetin ja fyysisen ja henkisen kasvun tukeminen on tärkeämpi juttu.

"Peruskoulu ei saa olla mikään autotehdas, jossa liukuhihnalla sovitetaan kaikille samoja osia, jotta tehtaasta putkahtaa ulos identtisiä autoja. Tasapuolisuus on tärkeää, mutta tasapäistäminen on yksilön motivaation tappaja. "
 
Rakennetaan siis yhdessä oppilaan kanssa perusta, joka on hänen näköisensä ja jonka avulla hän löytää itse oman tiensä edetä elämässä. Kyllä niitä eri alojen ammattilaisia sitten muodostuu ylemmillä kouluasteilla.
Edellä mainittu motivaatio on tärkeä onnistumisen tae. Se ei pelkästään vaikuta tietojen ja taitojen oppimisen tuloksiin, vaan koko koulun henkeen. Sama pätee kaikkiin yhteisöihin, motivoituneet ihmiset viihtyvät keskenään. Motivaatio ruokkii innostuneisuutta, innovaatioita, avoimuutta, yhteisöllisyyttä ja vähentää negatiivisia asioita, kuten kiusaamista.
Miten sitten peruskoulun oppilas voidaan motivoida. Ihan varma juttu on, että se ei tule opsin sisällöistä. Paketti on niin laaja, että kaikki ei voi kiinnostaa kaikkia. Siksi sitä pitää yrittää luoda menetelmistä. Osallistaminen on yksi hyvä menetelmä. Yksi keino siihen olisi valinnaisuus eri muodoissaan. Annetaan siis oppilaille lisää valinnaisuutta. Jos oikein ymmärsin, uudessa opsissa sitä yläkoulun puolella ollaan vähentämässä, mm. lisäämällä matematiikkaan yksi pakollinen tunti. Minusta aivan väärä suunta. Ja huom. olen itse matikanope. Kuten aiemmin kirjoitin, matemaatikkoja ei Suomeen tehdä lisäämällä pakollisia matematiikan kursseja perusopetukseen. Lisäresursseja kannattaa lisätä ylemmille kouluasteille, siellä tehdään asiantuntijoita eri aloihin. Tästä samalla terveiset kaikille isoille ja vahvoille ainejärjestöille, että pohtikaa tarkkaan oletteko ajamassa omia etuja vai lasten etuja. Osallistamiseen toinen keino on antaa tilaa luovuudelle ja kiireettömälle oppimiselle. Yksilölliselle , mutta samalla yhteisölliselle oppimiselle.  Se ei tarkoita pelkästään perinteisiä luovia aineita (käsityö, musiikki ja kuvis), vaan sitä voidaan toteuttaa kaikissa aineissa. Kannattaa lukaista Peuran Pekan ja Toivolan Marikan projektista, http://maot.fi/2015/02/humanity-learning-yksilollisesta-oppimisesta-ihmislahtoiseen-oppimiseen/ . Teksti sopii myös muihin aineisiin kuin matematiikkaan.

Kaikki ei tietenkään voi olla pelkää luovaa työtä. Perustietojen opettelua ei saa kuitenkaan unohtaa. Haastan teitä opet uudessa opsissa miettimään, mitkä oppiaineessa ovat perusasioita. Siis niitä, joiden kanssa oppilas pärjää, jos oppimisen taidot ovat hanskassa ja myöhemmällä iällä innostuu asioista. Toki syvempää tietoa myös opitaan. Kaikki näiden lisäksi tuleva tieto on siis plussaa. Plussaa kyllä kertyy itsestään suurimmalle osalle oppilaista.

Ja tästä kaikesta tietysti seuraa melkoinen muutos opettajan rooliin. Siinäpä on meille opettajille työstämistä.

"Jos vedämme pelkästää opettajajohtoisia tunteja valmiiksi paloitelluissa paketeissa oppilaille, teemme heille karhunpalveluksen. Monilukutaidon ja kriittisen ajattelun harjoittelu jää pois. "

Muutoksen tarve on hyvin tiedossa, mutta muutos on aina vaikeaa ja hidasta, eikä meillä ole oikein valmiita malleja. Ensiaskeleita otetaan. Ja parasta on, että opettajia ei siihen pakoteta. Pakottamisesta ja liian tiukasta ohjaamisesta on huonoja kokemuksia, esimerkiksi Ruotsista. Annetaan pedagoginen vapaus opettajille, mutta pidetään aktiivista keskustelua yllä. Yhdessä tekemällä tästäkin saadaan parempi. Uskon vahvasti meidän Ruskon kunnassa kehitetyn Opentunnin mahdollisuuksiin yhteistyön edistäjänä, http://opentunti.fi/.
Eli Mitä useampi kokki, sitä huonompi soppa - Busted.

Jos muutosta odotetaan kuitenkin tapahtuvan vain opettajien korkean työmoraalin ja "vapaaehtoistyön" kautta, joudutaan odottamaan pitkään.
 
"Koulun rakenteita pitää tutkia ja tehdä tarvittavia muutoksia."

Ovtes ohjaa meitä paljon, joten se ensimmäiseksi tarkasteluun. Vaikka kokonaistyöaika ei olikaan heti tapetilla, pitää palkassa olevat vesot ja yt aika päivittää tähän päivään. Niihin pitää luoda malleja, jotka kannustavat meitä opettajia nykyaikaisempii toimintatapoihin. Yhteistyöhön, avoimuuteen ja pitkäjänteiseen kehittämiseen. Ehdotan mallia, jossa opettajille annetaan enemmän vapauksia ja vastuuta vesojen ja yt ajan hyödyntämiseen. Annetaan opettajille aikaa verkostoitua myös yli koulurajojen ja käyttää esim. vesot pienempinä palasina ryhmissä, jotka opettajaa motivoivat. Ja jos työnantaja haluaa tätä seurata, ei liene tänä päivänä ongelmaa ryhmän kirjata esim. vuosittaisia tavoitteita avoimeen järjestelmään.
Lukujärjestysjärjestelmää kannattaa myös pohtia, erityisesti yläkoulussa, jossa oppitunnit on lokeroitu oppilaan kannalta pieniin osiin. Kokonaan siitä ei kannata luopua, mutta rinnalle kannattanee tuoda säännöllisesti päiviä, jolloin tuntikohtainen lukujärjestys unohdetaan. Tilalle luodaan joustavampi järjestelmä, joka mahdollistaa myös edellä mainittujen projektien toteuttamisen. Kyseisten päivien suunnittelu siirtää aikatauluttamisen rehtorilta opettajille, yhteistyötä ja aikaa yhteistyölle tarvitaan jälleen. Ja meidän opettajien pitää myös pystyä kestämään paremmin epäjärjestystä. Myös lakia jatkuvasta valvontavastuusta tulee  muokata. Jatkuva valvonta ei ole mahdollista joustavassa systeemissä.
 
"Samalla oppilaan vapaus ja vastuu kasvavat. Se taas luo motivaatiota parhaimmillaan."

Kuntakohtaisen toiminnan lisäksi pitää pohtia myös nykyistä rahoitusmallia, jossa monet kehittämisprojektit pohjautuvat hankerahoitukseen. Sen pohdinnan jätän suosiolla OKM:lle ja OPH:lle. Ongelma hankkeissa joka tapauksessa tupaa olemaan se, että ne kuihtuvat hankarahoituksen päätyttyä.
Tässäkin kappaleessa yhteistyö parantaa toimintaa eli Mitä useampi kokki, sitä huonompi soppa - Busted.

Osa 2: Persoonan kehittyminen

Opsin yleisessä osassa puhutaan paljon oppilaan minäkuvan kehittymisestä eri muodoissa. Se on asia, johon ei voida luoda valmista sisällysluetteloa kuten osion 1 tietoihin ja taitoihin. Psykologi en ole, mutta minun ajatuksissa persoona rakentuu arvoista ja sitä kautta pienistä ja isommista valinnoista ja teoista arjessa. Eli siis jokaisen omasta toimintakulttuurista.

Ajattelen, että se muokkautuu ympäristössä tapahtuvien kokemusten myötä. Ympäristön mallit ovat siis tärkeitä. Ja koska tieto leviää mistä tahansa sekunneissa, on ympäristö valtavan laaja. Lähiympäristön merkitys lienee suurin. Koulu ja koti ovat lapsen kehityksen kannalta tärkeässä roolissa.
"Kodin ja koulun ei kannata pallotella kasvatusvastuuta. Kasvatusvastuu on miellä kaikilla aikuisilla, ihan jokaiseen lapseen. Jos se ei tapahdu suoraan se tapahtuu, mallin avulla. "
 
Ajattelen, että geeneissä saamme vilpittömän uskon hyvään. Jos se muuttuu, on ympäristössä jotakin pielessä.
Lapset odottavat selityksiä, he myös osaavat kysyä asioita, joita me pidämme monesti itsestään selvyyksinä. Meidän pitää myös pystyä perustelmaan oma toimintamme, jos haluamme toimia hyvänä mallina. Perusteleminen on vaikeaa, koska asiat harvoin ovat mustavalkoisia, tai kaksi vaihtoehtoa eivät ole aina vastapuolia keskenään. Yritämme kuitenkin monesti selittää asiat mustavalkoisesti hyvä-paha jaottelulla. Se johtaa usein tekopyhyyteen lasten silmissä, koska emme itse välttämättä toimi niin, kuin hyvä-puolella pitäisi toimia. Otan nyt lupaamani esimerkin hyvä-paha ajattelusta tekniikan saralta. HS:n jutussa http://www.hs.fi/elama/a1423627805448?jako=b4e60a7c3dcbca0f31a7bd28ba48a12b&ref=og-url ja sitä seuranneessa keskustelussa tekniikan käyttö koulussa tuomittiin pahana. Samassa kuitenkin me aikuiset itse lisäämme internetin viihteellistä käyttöä omassa arjessa. Älylaitteiden kautta internet kädessämme on vastikään tullut meille arkeen. Kyllä siitä vielä hypetys häviää ja ajankäyttömme tasoittuu, jotta olemme taas paremmin läsnä toisillemme. Ja sitähän koulu voi nimenomaan opettaa. Käytetään tekniikka siten, että vuorovaikutus lisääntyy.

Opsin yleisessä osassa on paljon hyviä ajatuksia. Siellä on listattu paljon asioita, joita jokainen meistä pitää hyvän ihmisyyden mittarina, kuten toisten kunnioittaminen, suvaitsevaisuus, hyvä itsetunto jne. Opsin yleisessä osassa on ainekset koko yhteiskunnan arvoiksi, ei vain koulun arvoiksi. Ei koulua kannatta näissä asioissa erottaa omaksi lokerokseen. Samoja arvoja on ollut myös edellisissä opseissa. Nehän ovat arvoja, jotka ovat sivistysvaltioissa olleet aina ihanteena. Ja eiköhän ne ole meille kaikille tuttuja, vaikka niin aina emme toimikaan.
Eli yleistä osaa tehdessä ei kannatakaan listata hienoja korulauseita arvoista. Ne ovat vain pönöttäviä kirjahyllyssä pölyttyviä listoja.

"Muutos tehdään arjessa. Pysähdytään nyt siis tarkastelemaan toimintaa ja tehdään se säännöllisesti myös tulevina vuosina."
 
Tarkastellaan omissa kouluissamme toimintaa avoimesti ja kriittisesti. Tunnistetaan myös omat vahvuutemme Kysytään myös oppilailta ja kodeilta.

Eikä varmasti mene pieleen, jos me aikuiset tarjoamme lapsille rajoja ja rakkautta, ollen aidosti läsnä heidän kanssaan.

lauantai 20. joulukuuta 2014

Vuosikatsaus 2014 ja tulevan vuoden 2015 mietintöjä

Taas on vuosi vierähtänyt, ainakin vanhennuttu ja toivottavasti myös viisastuttu.
Vuosi paljon tapahtumia ja uusia asioita, joita minun työuralla ei ole ennen tapahtunut. Suurin teema minulle on ehdottomasti ollut OPH:n rahoittama Kökkä-hanke ja erityisesti siinä rakennettava Opentunti.fi järjestelmä

2014 tapahtunutta

  1. Kökkähanke ja Opentunti.fi. Hanke lähti toden teolla käyntiin tammikuussa 2014 ja on edennyt kovaa vauhtia. Mitä pidemmälle Opentunti etenee, sitä vakuuttuneempi itse olen, että se on yksi tärkeä palanen ajatellen valtakunnallisesti ajatellen opetuksen kehittymistä ja hyvin opetusmallien leviämistä.
  2. Opentunnissa tapahtunutta
    1. Koodaustyö alkoi maaliskuussa
    2. ITK päivät huhtikuussa, http://www.itk.fi/2014/ohjelma/foorumi/659
    3. Kesä - syyskuu tiukkaa palvelun kehittämistä
    4. Ensimmäiset kokeilut itsellä syyskuussa
    5. Ruskon opettajille tunnukset lokakuun lopussa
    6. Syys - lokakuussa esittelyjä Turun Osaava-hankkeen työryhmälle, TSO sivistysjohtajille
    7. Marraskuussa neuvottelut ministeriön Educloudin kanssa, sopimus yhteistyöstä syntyi
    8. Marraskuussa ensimmäiset mukaan lähteneet pilottikunnat, Raisio ja Naantali
    9. Marraskuun lopulla sovittiin yhteistyöstä myös Paraisten ja Mynämäen kanssa. Tammikuussa 2015 yhteistyö lähtee käyntiin.
    10. Joulukuussa esillä Virtuaaliopetuksen päivillä Helsingissä, http://www.oph.fi/opetushallitus/konferenssien_aineistoa/valtakunnalliset_virtuaaliopetuksen_paivat
    11. Joulukuun lopussa tuossa vielä merkittäviä päivityksiä
  3. Tablettikokeilut. Kökkähankkeen myötä olemme kokeilleet tabletteja (iPad mini ja Win Rt). Yksittäisiä onnistumisia on tullut, mutta edelleen on paljon sekä teknisiä että pedagogisia asioita ratkottavina. Erityisen hankalaksi sain tekee se, että määrä on iiin pieni, että opettajat eivät voi luottaa saavansa tabletteja aina tarvittaessa. Ja tarvetta ei aina edes voi ennustaa. Sanoisin tällä kokemuksella, että jos jokaiselle oppilaalle ei voida laiteta hankka, kannattaa niitä hankkia luokkiin pieni määrä, esim 5 kpl, jolloin käyttö on paljon joustavampaa. Ja sieltä opet voivat niitä keskenään sitten siirrellä. Vielä meillä ei tällä laitemäärällä ole siihen mahdollisuutta.
  4. Pedagogisen ICT ohjauksen raha. Saimme OKM:ltä rahaa kuten moni muukin, meidän osuus oli 4000 € kahdelle vuodelle. Raha tuli erittäin hyvään saumaan, sillä meidän 2013 hyväksytyssä TVT-strategiassa on juurikin maininta kyseisestä mallista. Malli, jossa ope saa apua juuri hänen tarvitsemiin TVT asioihin, on ehdottoman hyvä. Mutu tuntumalta heitän, että koulutusten vaikuttavuus on ollut huomattavasti suurempi kuin ennen. Nyt vain tarvitaan meilläkin lisää kouluttajia. Toivottavasti malli jää elämään hankerahan jälkeen, ihan vaikka kunnan omalla rahalla.
  5. TVT-opetussuunnitelma, KS lautakunnan lista.. Tämä siis hyväksyttiin lautakunnassa. toteutus on 2015. Saimme paljon kiitosta Ruskon ulkopuolelta. Tavoitteena on varmistaa oppilaiden TVT osaamisen perustaso, samoin kuin muissakin aineissa opetussuunnitelman avulla.
  6. OPS työ. Osallistuin vapaaehtoisesti OPS työhön, sillä Kökkä hankkeen tavoitteet ovat hyvin paljon sidoksissa OPSiin. Erityinen missioni on miettiä keinot, jolla OPS saadaan koulun arkeen. Vielä ei viisasten kiveä ole löytynyt, paljon on pohdittu ja paljon on pohdittavaa.
  7. Opentuntiin kirjaamiani tuntisuunnitelmia  (huom. osa jatkuu ensi vuoden puolella ja täydentyy)
    1. MA8 - Potenssit ja polynomit, http://opentunti.fi/index.php?route=kurssi/nayta/42
    2. MA8 - Yhtälöt, http://opentunti.fi/index.php?route=kurssi/nayta/145
    3. MA9 - Funktiot ja yhtälöpari, http://opentunti.fi/index.php?route=kurssi/nayta/44
    4. MA9 - Trigonometria, http://opentunti.fi/index.php?route=kurssi/nayta/107
    5. MA9 - Avaruusgeometria, http://opentunti.fi/index.php?route=kurssi/nayta/136
    6. Kuvankäsittely, http://opentunti.fi/index.php?route=kurssi/nayta/96
    7. Kotisivut, http://opentunti.fi/index.php?route=kurssi/nayta/52
  8. Opentuntiin kirjaamiani projekteja, joita on tehty/ kokeiltu Ruskolla http://opentunti.fi/index.php?route=kurssi/nayta/56. Pari nostoa tuolta
    1. Yksilöllinen matematiikka, http://opentunti.fi/index.php?route=suunnitelma/nayta/85
    2. Erilainen jälki-istunto http://opentunti.fi/index.php?route=suunnitelma/nayta/334
    3. Digikasvisto Office 365:llä, http://opentunti.fi/index.php?route=suunnitelma/nayta/128
    4. Uutisprojekti, http://opentunti.fi/index.php?route=suunnitelma/nayta/381
    5. Tutkiva kemisti, http://opentunti.fi/index.php?route=suunnitelma/nayta/458
    6. Opettajien TVT koulutuspankki, http://opentunti.fi/index.php?route=kurssi/nayta/57
    7. Tekijänoikeuspaketti opettajille, http://opentunti.fi/index.php?route=suunnitelma/nayta/462
  9. Koulujen tietohallinto:  Olen erittäin huolissani kuntien mahdollisuudesta olla koulujen tukena tekniikan lisäämisestä opetukseen. Kirjoitin asiasta blogiin, http://oppiaruskolla.blogspot.fi/2014/10/tekniikkaa-opetukseen-onko-kaikki.html.  Otimme loppuvuodesta kollegani Marko Mäenpään kanssa kovan tavoitteen saada selvitystyö käyntiin. Se ei ihan toteutunut, mutta yhteyttä on otettu niin kuntaliittoon kuin Vm:ään
  10. Opekysely: Tein kyselyn, jonka avulla halusin saada tietoa, miten opettaja hyödyntävät tekniikkaa joko opetustyön koordinoinnissa tai opetuksessa. Kyselyyn voit vastata vieläkin linkistä http://bot.fi/mhy. Tulokset voit katsoa linkistä http://bot.fi/mj6. Mukana on kaavioita, jotka päivittyvät automaattisesti vastausten myötä.
  11. Oppimisympäristö. Päätimme luopua kaupallisesta oppimisympäristöstä, perusopetukseen sillä oli kovin vähän annettavaa. Tavoitteena on luoda Office 365 palvelulla ja Opentunnilla tarvittavat asiat. Office 365 puolella on vielä paljon kehitettävää, jotta siitä saadaan rakennettua kouluille sopiva palvelu.
  12. Teknisiä asioita. Saimme automatisoitua joukon palveluita. Mm. tunnushallinnan ja Office 365 asetustenhallinnan. Poppletilla piirsin prosessikarttaa, http://popplet.com/app/#/2089344. Ensi vuodelle jäi vielä jonkin verran kehitettävää

Tulevaa vuotta 2015

  1. Ruskon TVT-strategia ei ole toteutunut käytännössä niin hyvin kuin olin ajatellut. Sen arkeen saaminen on yksi tavoitteeni seuraavalle vuodelle.
  2. Koulujen TVT vastaavien yhteistyötä pitää tiivistää ja löytää sopivia resursseja. Olen liian vähän kiertänyt Ruskon alakouluja ja päätin vuoroviikoin perustaa toimistoni alakouluihin kerran viikossa. Toivon saavani paremman kuvan, miten opettajat työskentelevät ja millaista apua he tarvitsevat niin koulutuksen kuin tekniikan osalta. Viime vuonna tein kyselyn asian tiimoilta kyselyn  http://bot.fi/mhy ja sen vastaukset löytyy  http://bot.fi/mj6
  3. Kaksi tabletluokkaa. Budjettiin saimme 2 luokkaan tabletit kaikille oppilaille. Tavoitteena on pedagoginen muutos, joka mahdollistuu Tablettien avulla. Erittäin suuressa roolissa tulee olemaan myös Tabletkoulu ja Opentunti. Tabletkoulun sähköisiltä kirjoilta odotan paljon, esittely oli oikein lupaava. Pedagoginen muutos tarkoittaa sopivassa määrin, opettajajohtoista opetusta, ilmiöitä ja eheyttävää opetusta ja oppimisen omistajuuden siirtämistä enemmän oppilaille. Piirsin Poppletilla jonkinmoisen teknisen kaavion, http://popplet.com/app/#/2187438
  4. Opentunnin kehitys. Isoja askeleita otetaan alkuvuodesta. Hanke loppuu joulukuussa 2015. Siihen mennessä toivon, että Opentunti on vakiintunut pilottikunnissa opettajien käyttöön ja koettu hyväksi ja tarpeelliseksi palveluksi. Pilottikuntia toivon lisää, jotta palvelu tulee kunnolla testattua. Vuosi 2015 on Opentunnin etsikkoaika, lähdetäänkö kehitystyötä jatkamaan vai ei. Matka valtakunnalliseksi järjestelmäksi on toki pitkä, ja vaatii aikaa.
  5. Tekniset asiat. Toivon, että jo alkuvuodesta saamme ratkaistua seuraavat asiat
    1. Office 365: Arviointikirjat automaattisesti Primuksesta, opelle helpon tavan luoda sähköinen opetustila
    2. Win8 testiin / Windows 10 päivitys
    3. Tablettien keskitetty hallinta
    4. Langattoman verkon parantaminen
  6. TVT-opetussuunnitelma käytäntöön. Alkuvuodesta osa opettajista luo valmiita suunnitelmia TVT-opsin asioista. Suunnitelmat kirjataan Opentuntiin. Rehtorien kanssa vielä tarkennetaan käytännön järjestelyjä
  7. OPS työ: Toivon, että löydämme keinot, jolla OPS prosessi tuo tulevan Opsin käytäntöön.
  8. Some ja muut verkostot: Yritän aktiivisesti seurata ja osallistua somessa ja Turun seudun työryhmissä ajankohtaisiin asioihin
  9. Koulujen tietohallinto. Tavoite on päästä aidosti keskustelemaan esimerkiksi Varsinais-Suomen kokoisen koulujen tietohallintoa palvelevan yksikön perustamisesta. Näen siinä niin paljon etuja, että työtä ei kannata jättää kesken. Olkaa yhteydessä, jos asia kiinnostaa.

tiistai 2. joulukuuta 2014

Ops 2016 - osa1

Ops työtä on monessa kunnassa ja koulussa aloiteltu. Viimeisemmät opsin yleisen osan luonnokset ovat OPH:lta tulossa. Mietin, mikä oikein on fokus paikallisella ops työllä? OPH:lta tuleva ops sisältää monta ylevää tavoitetta, jotka sinällään ovat hyviä arvoja ja joita ei voi olla huomioimatta. Se tosin saattaa vaikuttaa "ulkokuoriselta", sillä juuri viime viikolla äänestettiin lakimuutoksesta, joka lisäisi ihmisten välistä tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta. Moni kansanedustaja äänesti tätä vastaan. Ja samalla meillä on menossa globaali kriisi, joka ei olisi mahdollista, jos meidät kaikki olisi kasvatettu opsin tavoitteiden mukaan. Jos me aikuiset emme toimi opsin tavoitteiden mukaan, saattaa se lapsista tuntua hämmentävältä. Voiko heiltä vaatia enemmän? Meidän ehkä kannattaa konkretisoida paikallisessa opissa asioista, jotka koemme kaikkein tärkeimmäksi.

Yritän nyt keskittyä lähinnä opetuksen ja oppimisen toimintoihin. Päädyin fundeerauksissani seuraaviin pohdintoihin.

Huomiot, tavoiteet ja vaikuttavuus paikallisella ops työllä?

  • Opsin yleinen osa on hyvä. Sen muokkaamiseen ei kunnassa kannata paljonkaan uhrata aikaa. Tärkein työ on sisäistää ops.
  • Meidän pitää löytää tärkeimmät asiat ja tehdä niistä ymmärrettävä tiivis esitys, esimerkiksi kuva.
  • Tiivistelmässä ei saa käyttää sanoja, joita ei ole selitetty. Tiivistelmä tulee olla selkeä opettajille, päättäjille, huoltajille ja ennen kaikkea oppilaille.
  • OPS työ ei saisi loppua vuoteen 2016. Vuoteen 2016 mennessä meillä pitää olla kirkaana mielessä tärkeimmät tavoitteet ja suunnitelma, miten siihen päästään. Suunnitelmallisuus vaatii sitoutumista opettajilta ja oppilailta. Huoltajien tulee olla kaikessa tukena, mutta heillä tulee olla myös oikeus vaatia parasta kunnalta ja  koululta. Samaa voi vaatia koulu kodilta. Johdon ja päättäjien tulee tarjota mahdollisimman hyvät puitteet tavoitteisiin pyrkiessä.
  • Opsin yksityiskohdat tulevat koulun arjesta 2016 syksyn jälkeen. Yksityiskohtien tukevat tärkeimpiä tavoitteita
  • Vain teoilla on merkitystä. Opsin kirjaaminen toki on jo teko, mutta arkipäivän valinnat oppilailla, huoltajilla, opettajilla, johdolla, päättäjillä ja muilla aikuisilla oikeasti ratkaisevat.
  • Kyseenalaista säännöllisesti, myös omat ajatukset. Kysy itseltäsi - Miksi?
Parin viikoin välein ajattelin pohtia blogiini mielestäni tärkeitä opsin aiheita ja vaikeita sanoja, jotka huutavat tulkintaa
  • oppimisen omistajuus ja vastuu
  • eheyttäminen
  • toimintakulttuuri ja arvot


tiistai 7. lokakuuta 2014

Tekniikkaa opetukseen - onko kaikki valmista?

Tekniikka tulee koulun arkeen. Se leviää kaikkialle, hallintoon, työn organisointiin, yhteistyöhön, opetukseen ja oppimiseen. Tekniikan hyödyntämisessä otetaan vasta ensi askeleita.

Mutta, onko rakenteet kunnossa tekniikan hyödyntämiseksi? Onko kunnassa resursseja - osaamista, valmiit prosessit ja taloudelliset valmiudet?

Havainto

Itsellä otanta ei ole kovin suuri, noin 10-20 kuntaa, mutta olen päätynyt seuraaviin havaintoihin
  1. Kunnat ovat erittäin eriarvoisessa asemassa rakenteiden ja prosessien suhteen.
  2. Melko usein kunnan tietohallinto on vieraantunut koulusta, koulun tarpeita ei tunnisteta. Tämä johtaa siihen, että tietohallinnollisia töitä tekevät koulujen opettajat, pienellä palkalla ja ilman riittävää osaamista. Opettajien ei kuulukaan olla järjestelmätason osaajia, heidät on palkattu opettamaan ja ovat siinä hyviä. Opettajan palkalla ei myöskään ole taloudellisesti järkevä teettää mikrotukihenkilön töitä.
  3. Kunnissa yritetään tehdä liian tietohallinnollisia kokonaisarkkitehtuuriin liittyviä ratkaisuja itse, mukaan pitäisi ottaa osaavia kumppaneita. Lopputulos olisi tehokaampi ja kokonaistaloudellisempi. Vertauksena esimerkiksi kiinteistön kattoremontti, jota ei teetetä kiinteistönhoitajilla, vaan siihen palkataan kattoalan ammattilaisia. Samoin pitäisi ajatella tietohallinnossa. Saamista ja johtamista pitää olla sen verran, että osataan tilata. Ja sekin vaatii jo paljon.
  4. Samoja tietohallinnollisia töitä tehdään muutamien kilometrien välein, rahaa palaa turhaan.
  5. Rahaa kehittämiseen ei missään ole riittävästi, kunnan omalla panostuksella saadaan aikaan vain pieniä yksittäisiä parannuksia. Kokonaisvaltaisat kehitystä ei tapahdu. Kehitystä viedään eteenpäin yksittäisillä hankeprojekteilla.
  6. Osaamistasoja luokittelen seuraavasti
    1. Tietohallinnossa on osaamista, mutta kouluissa ei osata tilata kouluille sopivia tietohallinnon palveluja. Koulutoimisessa pitäisi olla resursoitu ICT osaaja, joka tiedostaa koulujen tarpeet. Tuskaa ja syyttelyä tapahtuu molemmin puolin.
    2. Kouluissa on osaamista, mutta tietohallinto ei tue koulun kehitystä. Kitkaa syntyy hallintokuntien välille.
    3. Kouluissa ja/tai tietohallinnossa on mutu osaamista. Prosesseja ja sen ongelmakohtia ei tunnisteta, tietohallinto nähdään mikrotukityyppisenä palveluna, koulu poukkoilee erilaisissa järjestelmissä.
    4. Osaamista ja johtajuutta on sekä tietohallinnossa että koulutoimessa. Rahasta on kuitenkin ainainen puute, joten kehittämiseen on tehtävä pitkäaikainen suunnitelma. ICT alalla muutokset ovat niin nopeita, että tällaisten suunnitelmien tekeminen on erittäin haasteellista. Erityisesti Kaarinan kaupunkia voin oman kokemuksen mukaan kehua, siellä koulu ja tietohallinto toimivat hienosti yhteisten tavoitteiden eteen ja tulosta on tullut.
  7. Edellisen kohdan mutu osaaminen on kaikkein vaarallisinta. Silloin osaamistason vajetta ei havaita. Siinä tapauksessa loppukäyttäjät, eli oppilaat ja opettajat, ovat eniten tyytymättömiä.
  8. Pienillä resursseilla voidaan tukea vain muutamia valittuja järjestelmiä, vaikka kouluissa tarvetta on erilaisille järjestelmille ja laitteille (Esim. kannettavat vs mobiililaitteet, eri kouluasteilla on hyvin erilaiset tarpeet).

Mitä aion tehdä?

Parannusta voi tapahtua vain kuntien yhteistyön lisäämisellä, joten olen päättänyt itse yrittää seuraavaa
  1. Keskustelen työnantajani kanssa ongelmista ja mahdollisesta projektista
  2. Otan yhteyttä rahoittajiin. Kollegani Marko löysi yhden vaihtoehdon
  3. Kokoan sopivan konsortion, it-kumppanista, lähikuntien innokkaista saman henkisistä tekijöistä ja muutamasta it-alan ammattilaisesta
  4. Rahoitusta haetaan vaiheittain
    1. Nykytilanteen selvitys, x euroa. 2 viikossa käydään lähikunnat läpi, vastaavasti kuin kuntaliitosselvityksissä. Selvityksen perusteella luodaan ratkaisumallia koulujen tietohallinnon toiminnalle.
    2. Tekemiseen y euroa. Luodaan samalla prosessit ja organisaatio. Byrokratia ja organisaatio yritetään puristaa mahdollisimman pieneksi.
Jos tuo toteutuu, itse työ kouluissa tapahtuu kuitenkin opettajien ja oppilaiden välillä. Projekti vain mahdollistaisi monipuolisen tekniikan hyödyntämisen kouluissa.