sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Ulkopuolisen silmin perusopetuksen kehittämisestä

Näin vuorotteluvapaalta olen päässyt tarkastelemaan opetuksen kehittämisestä vellovaa keskustelua "ulkopuolisena". Huom. kirjoitan taas perusopetuksen näkökulmasta.

Tänään aamulla lueskelin netistä aiheeseen liittyviä artikkeleja ja vierailin opetuksen kehittämisen tai muutoksen ympärille syntyneiden yritysten nettisivuilla. Suuri osa opetuksen kehittämisestä pyörii tieto- ja viestintätekniikan käytön ympärillä. Tarjolla on mielenkiintoisia ratkaisuja ja välineitä. Myös hallitus ja opetusministeri vievät  TVT asiaa painokkaasti eteenpäin. Hyvä niin, sillä nyt (ei siis voi enää puhua tulevaisuudesta) tarvitaan tieto- ja viestintäteknisiä taitoja kaikissa elämän vaiheissa opiskelussa, työelämässä ja myös vapaa-ajalla. Kaikki lienevät yhtä mieltä kaikki , että maailma on muuttunut ja muutosta koulun arkeen myös tarvitaan.
Ensiksi totean, että kaikille lapsille pitäisi suunnitelmallisesti opettaa TVT:n perustaidot. Se ei liene ongelma, tulevaan opsiin vain määritelmä perustaitojen sisällöistä muiden aineiden tapaan. Kouluissa on kyllä tarvittava ammattitaito ja välineet jo tähän valmiina. Mutta muuten tässä teknologian huumassa kannattaa tarkasti pohtia, mikä lapsille on parasta oppia.

Muutama asia kuitenkin jäi aamun lueskelusta, jos kehitystä tarkastelee opettajan / rehtorin / kunnan opetuksen johdon näkökulmasta.
  1. Netistä löytyy aivan valtavasti erilaisia teknisiä härpäkkeitä luokkahuoneeseen, samoin valtavasti verkon kautta tarjottavia palveluja. Paljon löytyy myös mainosmiesten puheita. Isojen linjojen päättäminen on vaikeaa. Jos johto ja rehtorit haluavat toimintakulttuuria koulussa opettajien kautta muuttaa, pitää heidän itse uskoa asiaan 100 prosenttisesti. Palvelujen toimittajien ristiriitaiset myyntipuheet eivät varmasti helpota päätösten tekemistä.
  2. Yritin löytää keskustelua (omasta mielestäni) isoista linjoista, sellaista foorumia en löytänyt. Keskustelua kyllä käydään mm seuraavista: Google edu vai Office 365 , Ipad vai joku muu, tabletti vai tietokone, moodle vai peda.net, sähköinen oppikirja vai paperiversio, facebook vai twitter? Sovellusten, palvelujen ja välineiden käyttöön löytyy myös lukematon määrä käyttöoppaita opettajille. Useimmista oppaista puuttuu pedagoginen näkökulma. 
Lapsen kannalta ajateltuna taas seuraavat ovat mielestäni uhkia, joita koulun tulee varoa
  • Teknologia voi aktivoida sosiaalista elämää, mutta myös passivoittaa sitä. Livenä tapahtuva vuorovaikutus on tärkeä taito ja sitä pitää myös harjoitella. Vaikka tekniikka antaa mahdollisuuden tuoda mielipiteensä ilmi nimimerkillä, pitää oppilaita rohkaista omiin mielipiteisiin myös isomman ryhmän kuullen.
  • TVT:n avulla halutaan oppimisesta tehdä ajasta ja paikasta riippumatonta. Koulun pitää kuitenkin varoa, että lapselle oppimisesta ei tule liian raskasta eikä liian tieto painotteista. Aikaa pitää jäädä myös ystäville ja harrastuksille. Myös niiden kautta tapahtuu paljon oppimista, nimenomaan elämää ja persoonallisuuden kehittymistä varten. Oma mielipiteeni on, että tapahtukoon opsin tietotavoitteiden oppiminen pääasiassa kouluaikana, vapaa-aikana oppiminen oman kiinnostuksen mukaan.

Muutos ja yhtenäiset tavoitteet?

Törmäsin Martti Hellströmin blogiin http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2010/12/tietoyhteiskuntaa-kehittamaan-osa-2.html, siellä oli mielestäni 3 hyvää kysymystä, jotka sopivat mielestäni minkä tahansa muutoksen työstämiseen
Lainaus blogista"
  1. mikä on se uusi, mitä nyt aletaan tehdä
  2. mitä vanhaa ei enää tehdä
  3. mikä jatkuu niinkuin ennenkin."
Lähtisin siis miettimään 1. kohdan mukaan ensin, mikä meidän perusopetusken tavoite on ja löytää samalla niitä isoja linjoja.  Isoja linjoja voisivat olla esim.
  • Yhteisöllisyys: yhdessä tekeminen, sosiaalisten taitojen kehittyminen, ryhmässä toimiminen, syrjäytymisen estämisen, osallistumisen rohkeus.
    • yksin tekemisen aika on ohi
    • tekniikan käytössä on vaara yksintekemisen lisääntymiseen, toisaalta tekniikka hyvin käytettynä myös lisää yhteistyönmahdollisuuksia
  • Tiedon etsiminen ja tiedon rakentaminen: Tiedon löytäminen, tiedon kriittinen tarkastelu, tietojen yhdistäminen
    • Opettajan tai oppikirjan ei enää tarvitse olla ainut tiedon lähde luokkahuoneessa
    • tietoa on paljon saatavilla, mutta se on pääosin suodattamatonta ja tarkistamatonta ja osittain ristiriitaista (vrt entisajan ammattilaisten tekemät tietosanakirjat)
  • Kouluviihtyvyys
  • Elämän hallinnan taidot: hygienia, vastuullisuus, terveelliset elämäntavat, luonto ja liikunta.
    • Esim Ylen juttu, Lasten kömpelyys . Saattaa olla kärjistetty, mutta pistää silti ajattelemaan.
    • vastuut ja velvollisuudet omasta oppimisesta
  • Viestintä taidot
    • Lainaus wikipediasta "Viestintä eli kommunikaatio voidaan ymmärtää sekä sanomien siirtämiseksi että merkitysten tuottamiseksi. Lisäksi viestintä on määritelty yhteisyyden tuottamiseksi, jolloin olennaista ei ole tiedon tai informaation välittäminen vaan yhteisen ymmärryksen tuottaminen."

Mielipiteitä ja vaihtoehtoja edelliseen on varmasti paljon. Samoja teemoja varmasti myös monessa koulussa ja kunnassa mietitään. Tässä kohdassa voisi hyvä ottaa oppia JulkICT ryhmästä. JulkICT strategiaa valmisteltaessa valtio nimittäin järjesti (ihan livenä :) ) tapahtumia maakunnissa, joissa kunnat saivat tuoda omat mielipiteensä kehitysprosessiin. Tilaisuuksissa käytiin keskustelija teemoittain pienryhmissä. Sama malli voisi toimia uuden opsin luonnissa. Tervesiä siis OPH:lle, jos joku tätä blogia sattuu lukemaan.

Kunhan tavoitteet olisivat selkeät ja yhtenevät, voidaan miettiä, miten niihin päästään ja mikä rooli TVT:llä on.