sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Mitä useampi kokki, sitä huonompi soppa - Busted

Lainasin hieman konseptia myytinmurtajilta. Edellisessä blogissa lupasin kirjoitella säännöllisesti ops2016 liittyviä juttuja, mutta yhdistän nyt ajattelemani teemat yhteen blogikirjoitukseen, ja vähän laajennan myös muihin juttuihin.

Koulu 2016?

Näin alkuun muistutukseksi kaikille uuden opsin laaja-alaisen osaamisen tavoitteet, jotka pitää ottaa huomioon kaikissa aineissa kaikilla luokka-asteilla.
  1. Ajattelu ja oppimaan oppiminen
  2. Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu
  3. Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot
  4. Monilukutaito
  5. Tieto- ja viestintä­tekniikan osaaminen
  6. Työelämätaidot ja yrittäjyys
  7. Osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen

Ensinnäkin syksy 2016, josta lähtien uusi ops otetaan asteittain käyttöön, tulee vastaan hyvin nopeasti. Realistista ei liene se, että isoja muutoksia tehdään heti 1. päivästä lukuvuoden 2016 alkaessa. Mutta koulun (opettajien, rehtoreiden, oppilaiden, huoltajien, päättäjien joka tasolla tulee tietää, mihin on pyrkimys. Onhan meillä seuraavat 10 vuotta aikaa rakentaa arkea, jotta ops 2016 kirjatut tavoitteet toteutuvat.
Ajattelen homman jakautuvan kahteen osaan
  1. Tiedot ja taidot
  2. Persoonan kehittymiseen

Osa1: Tiedot ja taidot

Osan 1 asiat on helppo käsittää. Niitä koulussa on opeteltu iät ja ajat. Asiat ovat hyvin konkreettisia. tiedoista ja taidoista voidaan tehdä helposti listoja. OPSissa ne löytyvät ainekohtaisista sisällöistä. Näihin opettajat saavat myös paljon apuja laadukkaasta opetusmateriaalista. Esim. oppikirjojen sisällysluettelo kertoo jo paljon.

"Poikkeuksellisen tilanteesta tekee tänään se, että oppilaalla on mahdollisuus saada tietoa lähes mistä tahansa asiasta ilmaiseksi omalla pulpetilla. "

Tai missä ja milloin tahansa, ilman opettajaa, vaikka koulu ei olisi laitteita hänellä tarjonnutkaan. Internetin olemassa oloa koulu ei voi enää sivuuttaa. Tai jos se sen tekee, maailma koulun ulkopuolella on hyvin erilainen ja koulu todennäköisesti epäonnistuu tehtäväsään luoda yhteiskuntakelpoinen ja globaalissa maailmassa sujuvasti sukkuloiva ihminen.

"Internetin kanssa toiminen tekee sen, että tekniikka tulee kouluun. Internetin sisältöä kun ei voi kirjana ostaa. "

Minusta puheet kännyköiden tms laitteiden kieltämisestä koulussa voisi unohtaa. Huom. kaikki tekniikkaa vastustavat, pohdiskelen tekniikan ja ihmisen symbioosia vielä tämän blogin lopussa, joten toivon, että jatkatte lukemista :) Laitteesta vielä sen verran, että sillä ei liene merkitystä, tarjotaanko laitetta koulusta vai tuoko oppilas sen itse.

Internetin sisältöjen kanssa tulee uusia pulmia. Miten selvitä kaiken tietomassan kanssa? Mistä tiedän, mikä on totta ja mikä ei? Miten hallitsen ajankäyttöäni. Helppoa vastausta ei taida olla. Siksi koulun 2016 arjessa pitää oppilaalla olla paljon tehtävätyyppejä, joilla kyseisiä asioita harjoitellaan. Tärkeintä ei välttämättä olekaan aina yksityiskohtaisten tietojen harjoittelu, vaan taito lukea erilaisia medialähteitä, arvioida niitä kriittisesti, yhdistää eri lähteitä, osata selittää omat päätelmät muille, tiivistää tietoa jne. Eikä aina edes harjoittelun alkuvaiheessa pienten oppilaiden tarvitse osata sisäistää käsiteltävää asiaa. Tiedon etsiminen ja analysointi ilman suurempia tuloksia on jo hyvä askel itsessään.

"Työskentelytavoissa tämä tarkoittaa sitä, että jatkossa tehdään enemmän projektityyppistä työskentelyä ja tehdään yhdessä. Eikä lopputulosten tarvitse olla tekniikan avulla tuotettuja, vaikka tietoa sen avulla hankitaankin."

Tekniikan tuomia mahdollisuuksia ei voi kuitenkaan sivuuttaa. Parhaimmillaan ne tukevat monia laaja-alaisen osaamisen tavoitteita, kuten monilukutaidon kehittymistä ja vuorovaikutusta, ilmaisua monilla eri tavoilla, osallistumista, vaikuttamista jne.
Kuten monet pvät sanoneet, tieto- ja viestintätekniikan on sekä oppimisen kohde että väline. Oppimisen kohteen olemme Ruskolla yrittäneet ratkaista TVT opsilla. Valmiina on alakoulun versio, jonka voi lukea tästä. Tulemme luomaan valmiita tuntisuunnitelmia opettajille julkisesti käytettäväksi tässä kevään aikana. Sen jälkeen alkaa yläkoulun version työstäminen. Oppimisen kohde-asia on suht simppeli järjestää. TVT oppimisen tarkoituksenmukaisena välineenä on huomattavan paljon hankalampi. Tällä alueella olemme alkutaipaleella ja koko ajan löydämme erilaisia hyviä käytäntöjä tukemaan perinteisiä tapoja ilmaista itseään. Kaarina otti rohkeasti ison loikan, me pienemmät tulemme perässä vähän pienemmillä loikilla. Ruskon loikkaa voitte käydä halutessanne tsekkaamassa erilaisista projektikuvauksista, http://opentunti.fi/index.php?route=kurssi/nayta/56 tai tulevan syksyn Uusi oppiminen - projektista, http://opentunti.fi/index.php?route=suunnitelma/nayta/686
Mutta siis yhdessä tekemistä lisää, niin hyvä tulee. Siis Mitä useampi kokki, sitä huonompi soppa - Busted

Projekteissa menee kuitenkin aikaa, paljon enemmän kuin perinteisessä opettamistavassa, jolloin opettaja yrittää siirtää valmiiksi pureskellun paketin oppilaille.

"Jostain pitää siis luopua. Sisällöistä siis ehkä pitää karsia. Mikko Jordmanin sanoin Little less in more."

Silmäilin uuden opsin sisältöjä, valitettavasti siitä jäi maku, että suunta on päinvastainen. Toivottavasti olen väärässä, kun kunnolla niihin ehdin tutustua. Projektien kautta päästään helposti myös opsissa painotettaviin asioihin, kuten eheyttämiseen ja ilmiöihin.


Sisällöistä ja tuntijaosta vielä sen verran, että perusopetuksessa oppilaista ei kannata tehdä Suomeen koodareita, tekniikan asiantuntijoita, insinöörejä tai matemaatikoita. Peruskoulun kannattaa pysyä yleissivistävän kouluna, jossa oppilaan oman identiteetin ja fyysisen ja henkisen kasvun tukeminen on tärkeämpi juttu.

"Peruskoulu ei saa olla mikään autotehdas, jossa liukuhihnalla sovitetaan kaikille samoja osia, jotta tehtaasta putkahtaa ulos identtisiä autoja. Tasapuolisuus on tärkeää, mutta tasapäistäminen on yksilön motivaation tappaja. "
 
Rakennetaan siis yhdessä oppilaan kanssa perusta, joka on hänen näköisensä ja jonka avulla hän löytää itse oman tiensä edetä elämässä. Kyllä niitä eri alojen ammattilaisia sitten muodostuu ylemmillä kouluasteilla.
Edellä mainittu motivaatio on tärkeä onnistumisen tae. Se ei pelkästään vaikuta tietojen ja taitojen oppimisen tuloksiin, vaan koko koulun henkeen. Sama pätee kaikkiin yhteisöihin, motivoituneet ihmiset viihtyvät keskenään. Motivaatio ruokkii innostuneisuutta, innovaatioita, avoimuutta, yhteisöllisyyttä ja vähentää negatiivisia asioita, kuten kiusaamista.
Miten sitten peruskoulun oppilas voidaan motivoida. Ihan varma juttu on, että se ei tule opsin sisällöistä. Paketti on niin laaja, että kaikki ei voi kiinnostaa kaikkia. Siksi sitä pitää yrittää luoda menetelmistä. Osallistaminen on yksi hyvä menetelmä. Yksi keino siihen olisi valinnaisuus eri muodoissaan. Annetaan siis oppilaille lisää valinnaisuutta. Jos oikein ymmärsin, uudessa opsissa sitä yläkoulun puolella ollaan vähentämässä, mm. lisäämällä matematiikkaan yksi pakollinen tunti. Minusta aivan väärä suunta. Ja huom. olen itse matikanope. Kuten aiemmin kirjoitin, matemaatikkoja ei Suomeen tehdä lisäämällä pakollisia matematiikan kursseja perusopetukseen. Lisäresursseja kannattaa lisätä ylemmille kouluasteille, siellä tehdään asiantuntijoita eri aloihin. Tästä samalla terveiset kaikille isoille ja vahvoille ainejärjestöille, että pohtikaa tarkkaan oletteko ajamassa omia etuja vai lasten etuja. Osallistamiseen toinen keino on antaa tilaa luovuudelle ja kiireettömälle oppimiselle. Yksilölliselle , mutta samalla yhteisölliselle oppimiselle.  Se ei tarkoita pelkästään perinteisiä luovia aineita (käsityö, musiikki ja kuvis), vaan sitä voidaan toteuttaa kaikissa aineissa. Kannattaa lukaista Peuran Pekan ja Toivolan Marikan projektista, http://maot.fi/2015/02/humanity-learning-yksilollisesta-oppimisesta-ihmislahtoiseen-oppimiseen/ . Teksti sopii myös muihin aineisiin kuin matematiikkaan.

Kaikki ei tietenkään voi olla pelkää luovaa työtä. Perustietojen opettelua ei saa kuitenkaan unohtaa. Haastan teitä opet uudessa opsissa miettimään, mitkä oppiaineessa ovat perusasioita. Siis niitä, joiden kanssa oppilas pärjää, jos oppimisen taidot ovat hanskassa ja myöhemmällä iällä innostuu asioista. Toki syvempää tietoa myös opitaan. Kaikki näiden lisäksi tuleva tieto on siis plussaa. Plussaa kyllä kertyy itsestään suurimmalle osalle oppilaista.

Ja tästä kaikesta tietysti seuraa melkoinen muutos opettajan rooliin. Siinäpä on meille opettajille työstämistä.

"Jos vedämme pelkästää opettajajohtoisia tunteja valmiiksi paloitelluissa paketeissa oppilaille, teemme heille karhunpalveluksen. Monilukutaidon ja kriittisen ajattelun harjoittelu jää pois. "

Muutoksen tarve on hyvin tiedossa, mutta muutos on aina vaikeaa ja hidasta, eikä meillä ole oikein valmiita malleja. Ensiaskeleita otetaan. Ja parasta on, että opettajia ei siihen pakoteta. Pakottamisesta ja liian tiukasta ohjaamisesta on huonoja kokemuksia, esimerkiksi Ruotsista. Annetaan pedagoginen vapaus opettajille, mutta pidetään aktiivista keskustelua yllä. Yhdessä tekemällä tästäkin saadaan parempi. Uskon vahvasti meidän Ruskon kunnassa kehitetyn Opentunnin mahdollisuuksiin yhteistyön edistäjänä, http://opentunti.fi/.
Eli Mitä useampi kokki, sitä huonompi soppa - Busted.

Jos muutosta odotetaan kuitenkin tapahtuvan vain opettajien korkean työmoraalin ja "vapaaehtoistyön" kautta, joudutaan odottamaan pitkään.
 
"Koulun rakenteita pitää tutkia ja tehdä tarvittavia muutoksia."

Ovtes ohjaa meitä paljon, joten se ensimmäiseksi tarkasteluun. Vaikka kokonaistyöaika ei olikaan heti tapetilla, pitää palkassa olevat vesot ja yt aika päivittää tähän päivään. Niihin pitää luoda malleja, jotka kannustavat meitä opettajia nykyaikaisempii toimintatapoihin. Yhteistyöhön, avoimuuteen ja pitkäjänteiseen kehittämiseen. Ehdotan mallia, jossa opettajille annetaan enemmän vapauksia ja vastuuta vesojen ja yt ajan hyödyntämiseen. Annetaan opettajille aikaa verkostoitua myös yli koulurajojen ja käyttää esim. vesot pienempinä palasina ryhmissä, jotka opettajaa motivoivat. Ja jos työnantaja haluaa tätä seurata, ei liene tänä päivänä ongelmaa ryhmän kirjata esim. vuosittaisia tavoitteita avoimeen järjestelmään.
Lukujärjestysjärjestelmää kannattaa myös pohtia, erityisesti yläkoulussa, jossa oppitunnit on lokeroitu oppilaan kannalta pieniin osiin. Kokonaan siitä ei kannata luopua, mutta rinnalle kannattanee tuoda säännöllisesti päiviä, jolloin tuntikohtainen lukujärjestys unohdetaan. Tilalle luodaan joustavampi järjestelmä, joka mahdollistaa myös edellä mainittujen projektien toteuttamisen. Kyseisten päivien suunnittelu siirtää aikatauluttamisen rehtorilta opettajille, yhteistyötä ja aikaa yhteistyölle tarvitaan jälleen. Ja meidän opettajien pitää myös pystyä kestämään paremmin epäjärjestystä. Myös lakia jatkuvasta valvontavastuusta tulee  muokata. Jatkuva valvonta ei ole mahdollista joustavassa systeemissä.
 
"Samalla oppilaan vapaus ja vastuu kasvavat. Se taas luo motivaatiota parhaimmillaan."

Kuntakohtaisen toiminnan lisäksi pitää pohtia myös nykyistä rahoitusmallia, jossa monet kehittämisprojektit pohjautuvat hankerahoitukseen. Sen pohdinnan jätän suosiolla OKM:lle ja OPH:lle. Ongelma hankkeissa joka tapauksessa tupaa olemaan se, että ne kuihtuvat hankarahoituksen päätyttyä.
Tässäkin kappaleessa yhteistyö parantaa toimintaa eli Mitä useampi kokki, sitä huonompi soppa - Busted.

Osa 2: Persoonan kehittyminen

Opsin yleisessä osassa puhutaan paljon oppilaan minäkuvan kehittymisestä eri muodoissa. Se on asia, johon ei voida luoda valmista sisällysluetteloa kuten osion 1 tietoihin ja taitoihin. Psykologi en ole, mutta minun ajatuksissa persoona rakentuu arvoista ja sitä kautta pienistä ja isommista valinnoista ja teoista arjessa. Eli siis jokaisen omasta toimintakulttuurista.

Ajattelen, että se muokkautuu ympäristössä tapahtuvien kokemusten myötä. Ympäristön mallit ovat siis tärkeitä. Ja koska tieto leviää mistä tahansa sekunneissa, on ympäristö valtavan laaja. Lähiympäristön merkitys lienee suurin. Koulu ja koti ovat lapsen kehityksen kannalta tärkeässä roolissa.
"Kodin ja koulun ei kannata pallotella kasvatusvastuuta. Kasvatusvastuu on miellä kaikilla aikuisilla, ihan jokaiseen lapseen. Jos se ei tapahdu suoraan se tapahtuu, mallin avulla. "
 
Ajattelen, että geeneissä saamme vilpittömän uskon hyvään. Jos se muuttuu, on ympäristössä jotakin pielessä.
Lapset odottavat selityksiä, he myös osaavat kysyä asioita, joita me pidämme monesti itsestään selvyyksinä. Meidän pitää myös pystyä perustelmaan oma toimintamme, jos haluamme toimia hyvänä mallina. Perusteleminen on vaikeaa, koska asiat harvoin ovat mustavalkoisia, tai kaksi vaihtoehtoa eivät ole aina vastapuolia keskenään. Yritämme kuitenkin monesti selittää asiat mustavalkoisesti hyvä-paha jaottelulla. Se johtaa usein tekopyhyyteen lasten silmissä, koska emme itse välttämättä toimi niin, kuin hyvä-puolella pitäisi toimia. Otan nyt lupaamani esimerkin hyvä-paha ajattelusta tekniikan saralta. HS:n jutussa http://www.hs.fi/elama/a1423627805448?jako=b4e60a7c3dcbca0f31a7bd28ba48a12b&ref=og-url ja sitä seuranneessa keskustelussa tekniikan käyttö koulussa tuomittiin pahana. Samassa kuitenkin me aikuiset itse lisäämme internetin viihteellistä käyttöä omassa arjessa. Älylaitteiden kautta internet kädessämme on vastikään tullut meille arkeen. Kyllä siitä vielä hypetys häviää ja ajankäyttömme tasoittuu, jotta olemme taas paremmin läsnä toisillemme. Ja sitähän koulu voi nimenomaan opettaa. Käytetään tekniikka siten, että vuorovaikutus lisääntyy.

Opsin yleisessä osassa on paljon hyviä ajatuksia. Siellä on listattu paljon asioita, joita jokainen meistä pitää hyvän ihmisyyden mittarina, kuten toisten kunnioittaminen, suvaitsevaisuus, hyvä itsetunto jne. Opsin yleisessä osassa on ainekset koko yhteiskunnan arvoiksi, ei vain koulun arvoiksi. Ei koulua kannatta näissä asioissa erottaa omaksi lokerokseen. Samoja arvoja on ollut myös edellisissä opseissa. Nehän ovat arvoja, jotka ovat sivistysvaltioissa olleet aina ihanteena. Ja eiköhän ne ole meille kaikille tuttuja, vaikka niin aina emme toimikaan.
Eli yleistä osaa tehdessä ei kannatakaan listata hienoja korulauseita arvoista. Ne ovat vain pönöttäviä kirjahyllyssä pölyttyviä listoja.

"Muutos tehdään arjessa. Pysähdytään nyt siis tarkastelemaan toimintaa ja tehdään se säännöllisesti myös tulevina vuosina."
 
Tarkastellaan omissa kouluissamme toimintaa avoimesti ja kriittisesti. Tunnistetaan myös omat vahvuutemme Kysytään myös oppilailta ja kodeilta.

Eikä varmasti mene pieleen, jos me aikuiset tarjoamme lapsille rajoja ja rakkautta, ollen aidosti läsnä heidän kanssaan.