Matematiikan kokeilu

Päivitys 18.1.2014: Merkinnät punaisella.

Olen melko paljon kirjoittanut koulun toimintatapojen muuttumisesta. Konkretiaa varmaa moni asiaa miettivä tai miettinyt kaipaa. Tässä kirjoituksessa kuvaan, miten yläkoulun matematiikan opetuksen tänä vuonna olen vuorotteluvapaalta palattuani ajatellut järjestää. Mallin nimeän neliapilamalliksi, toivottavasti se tuo maineensa mukaan onnea.

Tavoitteena

• aktiivisen työn lisääntyminen
• vuorovaikutustaitojen kehittyminen
• oppiminen oppilaan tason mukaisesti, eli eriyttäminen
• arvioinnin joustavuus ja arvioinnin painottaminen jatkuvuuteen
• oppimismotivaation ja oppimisilmapiirin parantuminen

Toimintavat lyhyesti

• Oppilaat istuvat 4 ryhmissä, ryhmän oppilaat ovat saman tasoisia. Ryhmät ovat kuitenkin joustavia. Ryhmätyöskentely mahdollistaa vertaistuen.
• Koko luokalle tapahtuvaa opettajajohtoista opetusta vähennetään
• Opettajajohtoista opetusta tapahtuu 4 hengen ryhmissä kohdistettuna ryhmän tasolle
• Sisältö jaetaan 4-8 tunnin jaksoihin. Jakson tavoitteet käydään jakson 1. tunnilla läpi. Jaksoon on määritelty numeron 6 tavoite ja se testataan kunkin jakson jälkeen. Tavoite on määritelty siten, että seuraavaan jaksoon voi kyseisillä tiedoilla edetä. Oppilasta tuetaan lisää (lisätehtävät tai tukiopetus), jos tavoite ei täyty.
• Luokkatyöskentelyssä käytetään apuna lyhyitä opetusvideoita, jotta ryhmä voi edetä ilman opettajan apua. Katselun välineinä käytetään tablet laitteita tai niiden puuttuessa oppilaiden omia laitteita. Videot ovat vaihtoehto kirjalle, pakko niitä ei ole katsoa.
• Jaksoon luodaan eriyttävää materiaalia, sekä kertaavaa että ylöspäin eriyttävää.
• Oppikirjat voivat olla koulussa, oppilaan tehtävä on tehdä omaa oppimispäiväkirjaa eli tiivistelmää käydyistä asioista. Tiivistelmän teko korvaa pääosin kotitehtävät Tiivistelmä saa olla aina testeissä ja kokeissa mukana.
• Tehtävät tehdään vihkoon. Pyyhekumia voi käyttää pieniin korjauksiin, mutta oppilailla on punakynä, jolla merkitään virheet ja korjaus tehdään erikseen
• Oppilaille jaetaan käsitekartta (koko kurssi tai pienempi osalue). Käsitekartta liimataan vihkoon. Kun oppilas on oppinut aiheen, hän värittää sen osan käsitekartasta.
• Oppilaille jaetaan tehtävien merkintään moniste. Oppilas kirjaa siihen, mitkä tehtävät hän on kustakin aihekokonaisuudesta tehnyt.

Arvioinnista lyhyesti

• Aineesta saa vain yhden virallisen numeron lukuvuotta kohden
• Esim. kuukauden jälkeen annetaan osaamisen numero. Numero on opettajan ja oppilaan yhteisen keskustelun tulos.
• Oppilaan itsearviointiin luodaan asian käsittelyä helpottava kaavake, joka yhdessä open kanssa käydään läpi.
• Arvioinnin numero näkyy myös koteihin.
• Tämän jälkeen arviointi on jatkuvaa. Eli jos osaamistaso muuttuu parempaan tai huonompaa, korjataan yhdessä oppilaan kanssa arviointia. Avoimesti myös perustellaan syyt.
• Jokaisen kokonaisuuden jälkeen oppilas tekee lyhyen testin tavoitteen 6 asioista. Testistä saa vain hyväksytyn / kerrattavaa vielä. Jos kerrattavaa on järjestetään tukitoimia, esim. lisätehtäviä tukiopetusta jne.
• Testien lisäksi voidaan pitää isommasta kokonaisuudesta välikoe. Kokeessa on valittavana eri tason tehtäviä. Oppilas saa itse valita.
• Kokeet tai testit eivät välttämättä yksistään muuta arvosanaa.
• Arvioinnista tulisi oikeasti jatkuvaa ja sitä voidaan käyttää motivointikeinona.
• Arviointiprosessi muuttuisi avoimeksi. Pienemmätkin teot saadaan näkymään nopeammin arvioinneissa.
• Lukuvuoden päätteeksi on lukuvuoden loppukoe. Kokeessa saa käyttää haluamiaan materiaaleja. Loppukoe on yksi osa lopullista arviointia. Arvioinnin kriteerit määräytyvät opsista.

Pisan tulkintaa

Nyt Pisan tulokset ovat virallisia. Huonommin meni kuin ennen, vaikka hyvin vieläkin.
Asiantuntijat, media, äidit, isät hakevat syitä tulosten laskuun. Uudistaa pitäisi opetusmenetelmiä, kouluttaa opettajia, uudistaa opettajankoulutusta, lisätä kouluviihtyvyyttä, eriyttää oppilaita, pienentää ryhmäkokoja, kouluttaa johtoa, lisätä tietotekniikkaa, ... Mitä enemmän mediasta lukee, sitä pidempi listasta tulee.

Toki minulla on myös oma mielipiteeni tähän soppaan. Se on hyvin lähellä ministeri Kiurun ajatusta. Kiuru painottaa motivaation merkitystä. Samaa mieltä olen itse. Jotta voin perustella asian, tarkastellaan Pisa tutkimusta vähän tarkemmin.
Oppimistulosten huonontuminen oli yleisemmin hyvin menestyneiden länsimaiden ongelma. Mistä siis löytyy yhteinen tekijä. Syyt löytyvät mielestäni yleisestä sivistysyhteiskunnan arvojen muuttumisesta. Teollistumisen aikoinaan aiheutti sen, että koulutuksen kautta ihminen pystyi nostamaan omaa yhteiskunnallista asemaa. Ajattelu on siis pohjautunut siihen, että koulu kannattaa käydä hyvin, jotta saadaan parempia numeroita, joiden avulla saadaan parempi jatkokoulutus. Korkeammalla taas saadaan parempi työpaikka, enemmän palkkaa ja parempi yhteiskunnallinen status. Palkka ja status olivat siis arvoja, joilla saatiin parempi elämä. Koulumotivaatio syntyi siis yhteiskunnan arvoista. Yhteiskunta on siis korostanut kaupallisia arvoja. Ja niin myös koulu.
Jos koulumotivaatiota ei ole, onko, siis arvoissa tapahtunut muutos. Näin ajattelen. Suomen kaltaisissa valtioissa lähes kaikkien ihmisten elämän perustarpeet ovat kunnossa. Useimmilla on riittävästi ravintoa, asunto, lämpöä, turvallisuutta, sosiaalisia verkostoja. Ne saavutetaan pienemmälläkin koulutuksella. Meillä ei välttämättä ole siis sisäistä tarvetta kulkea yhteiskunnan kaupallisen kehityksen mukana. Onnellinen ja hyvä elämä voidaan rakentaa ilman hyvää koulutustakin. Ja toisinpäin ajateltuna, hyvä koulutus ei takaa hyvää elämää. Ehkä ihmiset eivät ole väärässä, yhteiskunta voi olla.
Edellisellä ajattelumallilla voidaan myös perustella sitä, miksi Aasian maat ovat pärjänneet Pisa tutkimuksessa. Se voi siis johtua kyseisten maiden kulttuurista. Auktoritaarinen johtamistyyli on vahva kyseisissä kulttuureissa. Sillä tavalla saadaan varmasti hyviä Pisa tuloksia. Mutta ovatko lapset onnellisia, en tiedä. Saattavat olla, koska niissä kulttuureissa koulumenestys on vielä arvo sinänsä. Ajattelen kuitenkin, että me elämme astetta kehittyneempää yhteiskuntaa. Meillä on suurempia vapauksia. Mutta vapaudet voivat johtaa juuri arvojen ristiriitoihin.

Mitä siis koulussa pitäisi tehdä? Millä saamme oppimisen motivaation kasvuun? Hetkellistä apua ehkä saamme yksittäisillä toimilla, kuten lisäämällä tekniikkaa. Kyse on kuitenkin paljon suuremmasta. yhteiskunnallisista arvoista. Meistä kaikista aikuisista, äidistä, isistä, päättäjistä, opettajista, mummoista, vaareista, yrityksistä, valtiosta. Yleisesti perusopetuksella näen kolme arvoa, jotka voisivat lisätä oppimisen motivaatiota.

1. Perusopetuksen aikana lasta tuetaan löytämään omaa identiteettiään, omia vahvuuksia ja kiinnostuksen kohteita
2. Perustietojen  oppiminen, jotta lapsella on nuoruudessaan ja varhaisaikuisuudessa ovet avoimina edetä haluamaansa suuntaan.
3. Perustaitojen oppiminen, jotta edellisen kohdan avoimet mahdollisuudet voidaan hyödyntää. Näistä taidoista pitäisi käydä yleistä yhteiskunnallista keskustelua, mutta ne voisivat olla esimerkiksi vuorovaikutustaidot, itsensä johtamisen taidot, sosiaaliset taidot, viestinnän taidot

Jotta varsinkin kohta 1 kouluissa toteutuu, tarvitaan koulun toimintakulttuurin kehittämistä. Niistä olenkin jo aikaisemmissa blogeissa kirjoitellut. Tärkeimpänä ehkä aika, aikaa aidosti kuunnella ja keskustella oppilaan kanssa ja aikaa opettajanhuoneissa keskustella arvoista. Jotta aikaa ssadaan pitää jotakin jättää pois tai tehdä tehokkaammin.

Pohjaa opetuksen kehittämiselle

Koulun ja opetuksen kehittämisestä puhutaan paljon. Ei ihme, sillä koulu herättää meissä kaikissa mielikuvia ja sitä kautta tunteita. Mikä olisi sitten oikea linjaus kehittämiselle? Teknologian lisääminen lienee tämän päivän kuumin aihe. Teknologian lisäämisen kannalla on myös opetushallitus ja valtion johto.
Itse ajattelen meillä olevan kaksi erillistä, toki toisiinsa limittyvää, kehittämisen kohdetta. Toinen on luokassa tapahtuva opetus ja toinen on koulun arvot. Arvoilla en tarkoita strategioihin kirjattuja hienoja lauseita, vaan kouluun liittyvää toimintaa ja valintoja, joita me kaikki opettajat, oppilaat ja huoltajat joka päivä teemme.

Opetuksen kehittämisessä, hienommin sanottuna pedagogiikassa ja didaktiikassa, opettajat ovat avainasemassa. Mahdollisuuksia ja tukea voidaan tarjota ylhäältä, mutta opettajalle jää joka tapauksessa iso vastuu. Opetuksen päämäärä on luoda lapselle riittävä tieto- ja taitopohja aikuiselämän rakentamiselle.
Mutta tärkeämpi lienee kuitenkin arvopohja. Tiedoilla ja taidoilla ei ole merkitystä, jos arvot ovat vääristyneet tai lapsi ei ole löytänyt omaa identiteettiään. Miten me koulun aikuiset voimme kasvua tukea? Arvot lienevät asioita, joita ei voi opettaa. Lapset kopioivat ne meiltä aikuisilta. Ratkaisu löytynee siis meidän aikuisten omista arvoista ja koulun yhteisesti sovituista arvoista. Niistä valinnoista, joita teemme päivittäin. Siis meidän opettajien omista persoonista. Aika kova vastuu. Toki kaikella ympäröivällä maailmalla, omalla perheellä, kaveripiirillä, tiedotusvälineillä, sosiaalisella medialla jne. on oma vaikutuksensa. Mutta niin on myös koulussa. Siltä me koulussa työskentelevät emme voi piiloutua.

Oma ratkaisuni siis on, että pysähdytään hetkeksi arviomaan omaa toimintaamme opettajanhuoneissa, rehtoriryhmissä, lautakunnissa. Ja pysähdytään säännöllisin väliajoin. Tarkasteltavina asioita on paljon, listaan tähän joitakin esimerkkejä

• Onko oppilas ihmisenä tasavertaisessa asemassa koulun aikuisen kanssa? Mitä tarkoittavat rajat? Miten koemme aikuisen roolin? Mitä lapsen silmissä tarkoittaa aikuisuus?
• Säännöt ja rangaistukset. Ovatko tasavertaiset ja onko niillä vaikuttavuutta?
• Osaamme toimia hankalissa tilanteissa ammattimaisesti ja toimia turvallisena aikuisena?
• Puuttuvatko opettajat oppilaiden välisiin tilanteisiin siinä hetkessä vai siirrämmekö niitä systemaattisesti eteenpäin? Esim.opettaja -->luokanvalvoja / luokanopettajat --> KIVA ryhmä -->rehtori -->oppilashuoltoryhmä.
• Osaako koulu joustaa yksilön edessä? Tunnistammeko kuitenkin järjestelmää hyväksi käyttävät oppilaat? Tuemmeko yksilöä vai oppilasmassaa?
• Miltä oppilaalle tai huoltajalle näyttää
• opettajien välinen vuorovaikutus
• opettajien yhteistyö
• koulun viestintä, esim. Wilman merkintöjen arvo
• opettajien keinot puuttua mm. kiusaamiseen
• arvioinnin tasapuolisuus
• opettajan taito kuunnella oppilasta

Jotta arvoja voidaan yhdessä miettiä, tulee aika järjestää jostain. Kannattaa siis tarkastella aikoja, jolloin opettajat ovat yhdessä, mm. kokoukset, tiimipalaverit, vesot. Ovatko niissä nykyisin olevat asiat merkityksellisiä?

Ulkopuolisen silmin perusopetuksen kehittämisestä

Näin vuorotteluvapaalta olen päässyt tarkastelemaan opetuksen kehittämisestä vellovaa keskustelua "ulkopuolisena". Huom. kirjoitan taas perusopetuksen näkökulmasta.

Tänään aamulla lueskelin netistä aiheeseen liittyviä artikkeleja ja vierailin opetuksen kehittämisen tai muutoksen ympärille syntyneiden yritysten nettisivuilla. Suuri osa opetuksen kehittämisestä pyörii tieto- ja viestintätekniikan käytön ympärillä. Tarjolla on mielenkiintoisia ratkaisuja ja välineitä. Myös hallitus ja opetusministeri vievät  TVT asiaa painokkaasti eteenpäin. Hyvä niin, sillä nyt (ei siis voi enää puhua tulevaisuudesta) tarvitaan tieto- ja viestintäteknisiä taitoja kaikissa elämän vaiheissa opiskelussa, työelämässä ja myös vapaa-ajalla. Kaikki lienevät yhtä mieltä kaikki , että maailma on muuttunut ja muutosta koulun arkeen myös tarvitaan.
Ensiksi totean, että kaikille lapsille pitäisi suunnitelmallisesti opettaa TVT:n perustaidot. Se ei liene ongelma, tulevaan opsiin vain määritelmä perustaitojen sisällöistä muiden aineiden tapaan. Kouluissa on kyllä tarvittava ammattitaito ja välineet jo tähän valmiina. Mutta muuten tässä teknologian huumassa kannattaa tarkasti pohtia, mikä lapsille on parasta oppia.

Muutama asia kuitenkin jäi aamun lueskelusta, jos kehitystä tarkastelee opettajan / rehtorin / kunnan opetuksen johdon näkökulmasta.

1. Netistä löytyy aivan valtavasti erilaisia teknisiä härpäkkeitä luokkahuoneeseen, samoin valtavasti verkon kautta tarjottavia palveluja. Paljon löytyy myös mainosmiesten puheita. Isojen linjojen päättäminen on vaikeaa. Jos johto ja rehtorit haluavat toimintakulttuuria koulussa opettajien kautta muuttaa, pitää heidän itse uskoa asiaan 100 prosenttisesti. Palvelujen toimittajien ristiriitaiset myyntipuheet eivät varmasti helpota päätösten tekemistä.
2. Yritin löytää keskustelua (omasta mielestäni) isoista linjoista, sellaista foorumia en löytänyt. Keskustelua kyllä käydään mm seuraavista: Google edu vai Office 365 , Ipad vai joku muu, tabletti vai tietokone, moodle vai peda.net, sähköinen oppikirja vai paperiversio, facebook vai twitter? Sovellusten, palvelujen ja välineiden käyttöön löytyy myös lukematon määrä käyttöoppaita opettajille. Useimmista oppaista puuttuu pedagoginen näkökulma. 

Lapsen kannalta ajateltuna taas seuraavat ovat mielestäni uhkia, joita koulun tulee varoa

• Teknologia voi aktivoida sosiaalista elämää, mutta myös passivoittaa sitä. Livenä tapahtuva vuorovaikutus on tärkeä taito ja sitä pitää myös harjoitella. Vaikka tekniikka antaa mahdollisuuden tuoda mielipiteensä ilmi nimimerkillä, pitää oppilaita rohkaista omiin mielipiteisiin myös isomman ryhmän kuullen.
• TVT:n avulla halutaan oppimisesta tehdä ajasta ja paikasta riippumatonta. Koulun pitää kuitenkin varoa, että lapselle oppimisesta ei tule liian raskasta eikä liian tieto painotteista. Aikaa pitää jäädä myös ystäville ja harrastuksille. Myös niiden kautta tapahtuu paljon oppimista, nimenomaan elämää ja persoonallisuuden kehittymistä varten. Oma mielipiteeni on, että tapahtukoon opsin tietotavoitteiden oppiminen pääasiassa kouluaikana, vapaa-aikana oppiminen oman kiinnostuksen mukaan.

Muutos ja yhtenäiset tavoitteet?

Törmäsin Martti Hellströmin blogiin http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2010/12/tietoyhteiskuntaa-kehittamaan-osa-2.html, siellä oli mielestäni 3 hyvää kysymystä, jotka sopivat mielestäni minkä tahansa muutoksen työstämiseen
Lainaus blogista"

1. mikä on se uusi, mitä nyt aletaan tehdä
2. mitä vanhaa ei enää tehdä
3. mikä jatkuu niinkuin ennenkin."

Lähtisin siis miettimään 1. kohdan mukaan ensin, mikä meidän perusopetusken tavoite on ja löytää samalla niitä isoja linjoja.  Isoja linjoja voisivat olla esim.

• Yhteisöllisyys: yhdessä tekeminen, sosiaalisten taitojen kehittyminen, ryhmässä toimiminen, syrjäytymisen estämisen, osallistumisen rohkeus.
• yksin tekemisen aika on ohi
• tekniikan käytössä on vaara yksintekemisen lisääntymiseen, toisaalta tekniikka hyvin käytettynä myös lisää yhteistyönmahdollisuuksia
• Tiedon etsiminen ja tiedon rakentaminen: Tiedon löytäminen, tiedon kriittinen tarkastelu, tietojen yhdistäminen
• Opettajan tai oppikirjan ei enää tarvitse olla ainut tiedon lähde luokkahuoneessa
• tietoa on paljon saatavilla, mutta se on pääosin suodattamatonta ja tarkistamatonta ja osittain ristiriitaista (vrt entisajan ammattilaisten tekemät tietosanakirjat)
• Kouluviihtyvyys
• Elämän hallinnan taidot: hygienia, vastuullisuus, terveelliset elämäntavat, luonto ja liikunta.
• Esim Ylen juttu, Lasten kömpelyys . Saattaa olla kärjistetty, mutta pistää silti ajattelemaan.
• vastuut ja velvollisuudet omasta oppimisesta
• Viestintä taidot
• Lainaus wikipediasta "Viestintä eli kommunikaatio voidaan ymmärtää sekä sanomien siirtämiseksi että merkitysten tuottamiseksi. Lisäksi viestintä on määritelty yhteisyyden tuottamiseksi, jolloin olennaista ei ole tiedon tai informaation välittäminen vaan yhteisen ymmärryksen tuottaminen."

Mielipiteitä ja vaihtoehtoja edelliseen on varmasti paljon. Samoja teemoja varmasti myös monessa koulussa ja kunnassa mietitään. Tässä kohdassa voisi hyvä ottaa oppia JulkICT ryhmästä. JulkICT strategiaa valmisteltaessa valtio nimittäin järjesti (ihan livenä :) ) tapahtumia maakunnissa, joissa kunnat saivat tuoda omat mielipiteensä kehitysprosessiin. Tilaisuuksissa käytiin keskustelija teemoittain pienryhmissä. Sama malli voisi toimia uuden opsin luonnissa. Tervesiä siis OPH:lle, jos joku tätä blogia sattuu lukemaan.

Kunhan tavoitteet olisivat selkeät ja yhtenevät, voidaan miettiä, miten niihin päästään ja mikä rooli TVT:llä on.

Avoin vetoomus

Avoin vetoomus Suomen yrityksille kohti parempaa peruskoulua.

Taustatietoa

Ajattelen lähettämiäni ajatuksia perusopetuksen näkökulmasta, mutta samoja voi varmasti soveltaa myös muihin kouluasteisiin.

Olen monien toimijoiden kaikkien kanssa ollut yhteyksissä sähköisten oppimisympäristöjen ja sähköisten oppimateriaalien käytöstä perusopetuksessa. Monelle heistä olen puhunut oppimisympäristön roolista perusopetuksessa. Nyt vetoan avoimesti kaikkiin alan yrityksiin tehdä yhteistyötä. Näin pienen kunnan edustajana koen rahoituksen ja ajatuksen levittämisen maan laajuiseen käyttöön hankalaksi toteuttaa.

Tiivistelmä

Tiivistän ajatukseni tähän alkuun lyhyesti, ja yritän perustella asioita laajemmin viestin lopussa.

Ympäri Suomea tehdään valtavasti töitä TVT:n opetuskäytön puolesta.
Suomi on pieni maa, meillä ei ole varaa tehdä töitä yksin. Ajattelen Suomen peruskoulun olevan yksi iso yritys, jolla on toimipisteitä ympäri maata. Jokaisessa toimipisteessä tehdään täysin samaa työtä. Yhteistyötä on vain vähän. ”Normaali” yritys ei asioita todennäköisesti järjestäisi näin.

• TVT:n kehittäminen ja opetuksen kehittäminen on koettu eri asioiksi, vaikka itse asiassa kyse pitäisi ainoastaan opetuksen ja oppimisen kehittämisestä.
• Tuloksia on saatu, mutta ne ovat hajallaan ja vaikeasti löydettävissä. TVT:n opetuskäytössä on myös paljon hypetystä ja mutu-tuntumaa asioista, joita ei ole tutkittu.
• ”Perusopettajia”  ei ole saatu mukaan kehittämiseen, vaikka heillä varmasti olisi annettavaa opetuksen kehittämiseen. Nyt on ehkä liikaa yritetty keksiä valmiita malleja parempaan opettamiseen. Opetuksen toteutukseen vaikuttaa kuitenkin esimerkiksi opettajan persoona, opetusryhmä, oppilaiden ikä, opetettava aine ja fyysinen opetusympäristö.
• Kehittäminen vaatii yhteistyötä, meillä ei ole yli opettajahuoneen menevälle yhteistyölle sopivia välineitä. Yhteistä aikaa on vaikea järjestää jopa opettajahuoneen sisällä, yli opettajahuoneiden jopa mahdotonta. Tarvitsemme siis sopivan välineen tehdä yhteistyötä

Johtopäätös

Johtopäätöksenä tästä Suomessa pitäisi yhteinen olla väline, jonka kautta Suomen opettajat voivat jakaa hyviä opetuskäytäntöjä, jonka kautta peruskoulu yrityksen osaamispääoma nousisi.

Tarkempia perusteluja

Erinäisten kokeilujen ja monien vaiheiden jälkeen ajatukseni on kulkeutunut siihen suuntaan, että itse sähköisen oppimisympäristön ja sähköisen materiaalin rooli on tällä hetkellä melko pieni, koska meillä ei ole hyviä yksityiskohtaisia pedagogisia malleja käyttää sähköistä oppimisympäristöä tai materiaalia. Oman kokemuksen mukaan kaikki oppimisympäristöt ovat samankaltaisia ja ovat keskittyneet lähinnä etäopetuksen tarpeeseen. Peruskoulussa ei kuitenkaan ole etäopetusta, vaan lähes kaikki opetus tapahtuu lähiopetuksena. Se on varmasti myös Suomen vahvuus, me opettajat tunnemme oppilaamme. Jotta pienessä Suomen maassa kyseisiä malleja syntyy ja ne leviävät, tarvitaan menetelmiä kehittää opettajien yhteistyötä, niin oman opettajahuoneen kollegoiden välillä kuin myös yli opettajahuonerajojen ihan valtakunnalliseen yhteistyöhön.

Koska opettajien yhteistyöaikaa on vaikea järjestää, johtuen ihan nykyisistä työehtosopimuksistakin, oma mielipiteeni on, että me Suomessa tarvitsemme prosessia toteuttaa yhteistyötä. Prosessin toteuttamiseen tarvitsemme niin työkulttuurin muutosta kuin myös siihen sopivia välineitä. Työkulttuurin muutos tulee tapahtua jokaisessa koulussa, mutta välineitä ei pienissä yksiköissä kannattane kehitellä erikseen.

Tästä aasinsillasta pääsenkin asiaan, miksi teihin suurimpiin toimijoihin ja opetushallitukseen otan näin yhtä aikaa yhteyttä. Minun näkökulmasta katsottuna teillä on avainrooli kyseisen työkalun mahdollisuudessa levitä koko Suomen opettajien yhteiseksi työkaluksi. Siksi toivon, että lähtisitte yhteistyössä rakentamaan opetuksen suunnitteluun yhteistä työkalua, joka itsessään edistää opettajien välistä yhteistyötä. Yrityksiltä toivon yhteistyötä välineen toteuttamiseksi ja opetushallitukselta toivon suunnan määrittelijää yhteistyöprosessin leviämiseksi koulujen arkeen.

Jotta yhteistyö kantaa hedelmää, pitää ne opettajat saada yhteen, joilla on samat opetuksen kehittämisen tarpeet, sama oppiaine (yläkoulu aineopetus) tai saman ikäiset oppilaat (alakoulu). Meillä ei ole kuitenkaan välineitä, joilla kyseistä rajausta voi tehdä tai hakutoimintoja, joilla opettaja voi hakea oman oppiaineen tiettyyn opetuksen kohtaan sopivaa materiaalia. Internetisssä on paljon opetukseen sopivaa materiaalia, mutta ne ovat hajallaan. Ja monet meistä opettajista tekevät samaa päällekkäistä työtä löytääkseen sieltä parhaat.

Olemme Ruskolla jonkin verran ideoineet työkalua ja prosessia, joka kyseisen ongelman saattaisi korjata. Järjestelmän kuvausta olen kirjoittanut OPH:n hakemukseen, jonka julkaisin avoimesti internettiin osoitteeseen ja olen myös videoinut, miten työkalu toimisi käytännön tasolla. Visuaaliseen ilmeeseen, ja tekniseen toteutukseen  ei nyt kannata tässä vaiheessa kiinnittää huomiota. Idea on nyt tärkein. Perusajatuksena on, että opettajan suunnittelu prosessina tuodaan julkiseksi. Mielikuvan voimme ajatella, että paperinen opettajakirja sähköistetään julkiseksi. Toki opettajalle pitää antaa mahdollisuus kirjata myös yksityisiä merkintöjä. Prosessissa on myös otettu huomioon, että opettaja kirjaa tarvittavia meta-tietoja suunnitelmastaan, jotta suunnitelmien haku toimii muille opettajille. Itse järjestelmä ei varmastikaan ole teknisesti hankala toteuttaa. Toteutuksessa kannattaa ottaa huomioon, miten työkalua saadaan parhaiten integroitua opettajan nyt käyttämiin järjestelmiin. Wilma lienee tällä hetkellä se järjestelmä, opettaja käyttää joka oppitunti ja jossa oppilaat käyvät säännöllisesti, joten suunnittelutyökalun pitää integroitua jollain tavalla Wilmaan tai kiertokautta sen järjestelmään.

Työkalun ajatuksen olen lyhyesti kuvannut videolle Ruskon opettajia varten.

 

Määrittelytyö on vielä kesken, mutta kuten videosta voitte huomata, itse järjestelmä lienee suhteellisen yksinkertainen. Esimerkikistä puuttuu muun muassa käytetty opetusmenetelmä (esim. opettajajohtoinen, ryhmätyöskentely, itsenäinen, toiminnallinen), jonka mukaan opettaja voi hakea sopivan tuntisuunnitelman.  Järjestelmän tulisi olla itsenäinen, mutta integroitavissa niihin teknisiin järjestelmiin, jotka kunta on valinnut, esimerkiksi oppimisympäristö tai oppilashallinto-ohjelma. Järjestelmään Wizard tyyppinen toiminto opetuskäytännön kuvaamiseen pitää olla yksikertainen ja nopeakäyttöinen. Itse lopputulos, jonka järjestelmä tuottaa, taas voi olla visuaalisesti kiinnostava.

Koen, että työkalusta voi teille yrityksille olla myös hyötyä. Jos suunnitelmasta löytyy hyviä malleja, joissa käytetään kustantajan sähköisiä opetusmateriaaleja (tai kustantajan paperiseen opetusmateriaaliin on tehty hyvää lisämateriaalia), tietyn oppimisympäristön ominaisuutta käytetään hyväksi tai muuta yritykseenne viittaavaa, saattaa se olla valintaperuste teidän materiaalinne tai palvelun hankintaan.

Opettajien ansaintalogiikka taas voisi perustua vapaaehtoisuuteen. Järjestelmään voisi olla liitetty esimerkiksi prosessi, jonka kautta suunnitelmien käyttäjä voi vapaaehtoisuuteen perustuvan maksun suorittaa suunnitelman tekijälle.

Olemme Ruskolla hakeneet pientä rahoitusta järjestelmän toteuttamiseen OPH:n kevään hankehakemusten kautta. Hankehakemus ja lisää tietoa järjestelmästä löytyy hankkeemme www sivuilta http://www.haluoppia.fi/ruskon-oph-hakemus

Itse sähköisistä oppimisympäristöistä perusopetuksessa ajattelin, että ne tarjoaisivat välineen ja paikan oppilaille toteuttaa oppilasprojekteja. Julkaisujärjestelmäperiaatteella toimivat ympäristöt antavat powerpointteja ja word-dokementteja paljon monipuolisemman työkalun oppilaille koulussa tehtävien projektien kuvaamiseen. Julkaisujärjestelmä tarjoaa paremman väylän esimerkiksi linkittää ulkopuolista tietoa, upottaa videoita ja julkaista työ avoimesti verkkoon. Vähentäisin oppimisalustan roolia opettajaohjeiden ja tiedon jakamiseen, siihen kuvaamani opetuksen suunnittelutyökalu olisi parempi. Toki opettajalla tulee olla mahdollisuus käyttää perinteisiä sähköisen oppimisympäristön työkaluja, kuten palautuskansioita ja sähköisiä kokeita.

Jos päättäisin koulun käytäntöjä ...

Otsikko ei kuitenkaan tarkoita sitä, että alla olevat ratkaisut ovat oikeita. Kun puhutaan koulusta, opetuksesta, oppimisesta ja ihmisistä ei oikeita malleja taida olla edes olemassa. Muuttuvia tekijöitä on äärettömästi ja jokainen meistä kokee asiat eri tavalla. Ehkä siksi omat ehdotukset eivät ole varsinaisia malleja, vaan niiden avulla mahdollistetaan aikaa löytää parhaat ratkaisut kuhunkin tilanteeseen. Katson siis asioita perusopetuksen näkökulmasta ja varmasti näihin näkemyksiin vaikuttaa myös matemaattisesti rajoittunut ajattelumaailma.
Kaiken alla olevan voi kiteyttää siten, että oppitunneilla opettajan aika tulisi mahdollisimman paljon käyttää opettajan ja oppilaan välillä ja oppituntien ulkopuolella yhteiseen opetuksen suunnitteluun samoja sisältöjä opetettavien opettajien kanssa.

Oikein kohdistetut henkilöresurssit

• Palkataan tarvittavasti koulusihteereitä ja muita tarvittavia ammattilaisia. Rehtorit ja opettajat tekevät aivan liikaa sihteerin töitä.  Ei liene järkevää, että rehtorit hoitavat koulukuljetuksia, käyvät kirjaamassa jäykkään päätöksenteko-ohjelmaan tekemiään hallinnollisia päätöksiä, tekevät viikottain erilaisia selvityksiä jne. Opettajat voivat taas hoitaa koulutarviketilauksia, tehdä juhlatilaisuuksiin kutsuja, soitella liinkuntapäivään kuljetuksia ja tiloja jne. Samoin monessa koulussa opettajat hoitavat tekniikka, kuten AV laitteita ja tietohallinnollisia töitä.  Annetaan rehtoreille mahdollisuus johtaa ja opettajien opettaa. Sekä johtaminen ja opettaminen vaativat jatkuvaa yhteistyötä, aikaa ajattelulle, verkostoitumista. Annetaan heille siihen mahdollisuus ja resursoidaan muut työt ammattilaisille. Sanoisin, että sihteerien ammattitaidolla monet sihteerin työt hoituvat huomattavasti tehokkaammin kuin rehtorilta tai opettajalta, Av välineiden tai tietotekniikan ylläpito ja kehitystyö kannattaa "ulkoistaa" asiantuntijoille.
• Hyödynnetään YT aika paremmin. Järjestelmällisesti ja johdon päätöksellä yritetään murtaa henkisiä lukkoja opettajien yhteistyöstä. Yhteistyöstä vielä alla lisää.
• Muutetaan vesojen  "luonnetta". En nimittäin usko massakoulutuksiin aikana, jolloin opettajakoulutusta tarvitaan enemmän kuin koskaan. Jos kouluissa opetettaisiin nykyisen oppimiskäsityksen mukaan, pitäisi opettajan muuttaa työtapoja. Tekniikkaa tulee kouluille, mitä sillä pitää tehdä. Auttaako muutos oppimisessa? Kun lähdetään miettimään, mitä tarkoittaa itse opettaminen ja pitäisi kouluttautua uudelleen uuteen opettajuuteen, ei sitä voine tehdä massakoulutuksina. Tarpeet vaihtelevat kouluasteen, opetettavien aineiden, oppijoiden ikäryhmän mukaan niin paljon, että ei ole järkevää pitää opettajia samassa tilassa kuuntelemassa samaa tarinaa. Hyvä ajankohtaisin esimerkki tästä on kolmiportainen tuki. Mallia yritettiin vielä koko opettajakunnalle yhdellä sapluunalla , vaikka toteutus lienee kuitenkin hyvin erilainen. Lähtisin muodostamaan pieniä ryhmiä koulun lähikollegoista, joilla on samat opetuksen sisällöt ja lähtökohdat ja jotka yhdessä miettivät, miten 3 vesopäivää parhaiten käyttävät ja milloin. Toisinaan voi olla tarkoituksen mukaista kokoontua säännöllisesti vaikkapa 1 tunnin jaksoissa. Toisiaan saattaa lähiseudulla olla esim. 3 tunnin iltapäivätapaaminen vastaavien ryhmien kanssa. Ja jotta rehtori voi seurata ryhmän keskustelua, pääsiat käydään läpi kehityskeskustelussa ja suunnitellaan yhdessä jatkoa.

Kehittämisestä

• Kunnassa tulisi toimia opetussuunnittelija, joka voi tarjota kehitystyöhön edellä kuvatuille opettajaryhmille apua. Opetussuunnittelija toimii myös rehtoreiden apuna kokonaiskuvan suunnittelussa, esim. tekniikan kokonaisarkkitehtuuri (pahoittelen sanahirviötä, tulee toisen toimenkuvani puolesta), viestintäratkaisut, koulutussuunnittelu, pilotoinnit jne.
• Budjetissa pitää olla innovaatiorahaa, esim 1% budjetista, jolla hyvät uudet kehitystyöt voidaan pilotoida nopealla aikataululla ilman raskasta hakukierrosta päättäjiltä
• Tekniikan hypetys tulee suodattaa pois. Katse pitää tekniikan sijasta suunnata oppimiseen ja opettamiseen, oppilaaseen ja opettajaan. Ihan varmasti tekniikka monessa auttaa, mutta antaa sen tarpeen nousta itsestään kehitysajatusten myötä

Opettajien yhteistyö

• Yhteistyöhön pitää olla työkalu, koska opettajien yhteinen aika on aina rajallista. Työkalun olen kuvannut tarkemmin OPH:lta haettavassa hankehakemuksessa, http://www.haluoppia.fi/ruskon-oph-hakemus
• Koulun sisällä tapahtuva yhteistyö ei riitä. Suomessa on paljon kouluja, joissa pienimmissä aineryhmissä on 1-2 opettajaa.

 Eriyttäminen ja erityisopetus

• Käytetään yläkoulun erityisopetuksessa enemmän aineenopettajia
• Erityisopetusta olisi myös lahjakkaille oppilaille
• Laiskuus ei ole tuen saamisen peruste, oppimisen halu pitää tulla aina oppilaalta. Toki voidaan asiasta keskustella kodin ja oppilaan kanssa, mitä vaikutuksia sillä on, jos työmoraalia tai halua ei ole. Laiskuuden tulee näkyä numerossa.
• Poistetaan tehdyt portaat, kaikki tapaukset ovat kuitenkin erilaisia.
• Luotetaan opettajan kykyyn antaa tukea, eikä vaadita nykyistä kirjaamisvelvoitetta. Säästetään ko aika "oikeaan" työhön. Opettaja vie asian eteenpäin, jos hänen keinot loppuvat. Myös siihen pitää luottaa, että opettaja asiantuntijana arvoi, että normaalit keinot on käytetty.
• Ns. perinteistä erityisopetusta, joka mutu tuntumana tarkoittaa yksilöllisempää opetusta erityisopetusluokassa erityisopettajan kanssa, tarjotaankin entistä enemmän normaaleissa luokissa, kunhan opettajuutta saadaan kehitettyä ja opettajan aikaa oppilaille lisättyä.
• Koulutetaan erityisopettajat oppimisvaikeuksien, kuten hahmotushäiriöt, lukihäiriöt, tunnistamiseen ja mitä keinoja ko oppilaiden kanssa tulee käyttää.

Opekokoukset

• Jätetään pois kaikki ilmoitusasiat, joita voidaan kertoa tiedotuspalavereissa
• Tuodaan opekokoukseen asioita opetuksesta, sen kehittämisestä, prosesseista, toimintamalleista, jotka koskevat oppimista.
• Esityslistoihin jämäkät esitykset, joista voidaan päättää. Nyt esityslistassa on lähinnä kysymyksiä, ei ehdotuksia. Myös pöytäkirjaan jää useimmiten kysymyksiä ja avoimia asioita. Liian harvoin tehdään päätöksiä
• Jätetään pois asioita, jotka koskevat vain pientä ryhmää tai ovat hallinnollisia, joista rehtori voi ja kuuluu päättää itse. Rehtori voi tarvittaessa kysyä opettajien mielipidettä, mutta keskustelut tulisi käydä asiaa koskevien opettajien kanssa, opekokouksessa se ei ole tehokasta
• Harvennetaan opekokouksia ja säästetään ko aika opettajien yhteistyöhön ja opetuksen suunnitteluun.

Muita lyhyesti

• Rangaistuskäytännöt isoon remonttiin, esim jälki-istuntokäytännästä jo aikaisemmin olen kirjoittanutkin
• Koulussa käytetään nopeammin tehokeinoja, kuten opetuksen uudelleen järjestelyt, erottaminen määräajaksi. Näihin ollaan jo onneksi puuttumassa
• Luotto takaisin opettajalle, esim. muut kuin poissaolomerkinnät voidaan piilottaa huoltajilta ja oppilailta. Merkinnät voivat olla koulun sisäistä käyttöä varten, jotta kotiin voidaan ottaa tarvittaessa yhteyttä. Esimerksi häirintämerkintä tulee joka tapauksessa käsitellä heti oppitunnilla. Jos kyseisiä merkintöjä tulee toistuvasti, pitää tehdä lisätoimenpiteitä, jolloin koulu ottaa kotiin yhteyttä. Muuten kotikin voi luottaa kouluun, että yksittäisissä tapauksissa koulu kasvattaa.

Uutisprojekti

Uutisprojekti lähtee taas käyntiin. Päivitän viime vuonna tehtyjä parannuksia punaisella.

Keväällä 2012 sain idean, että yläkoulun oppilaat tuottaisivat viikoittaista uutislähetyksiä. Ajattelin, että tällainen mediatyö sopisi parhaiten äidinkielen oppiaineeseen, joten juttelin asiasta heidän kanssa. Tarkoitukseni nimenomaan oli se, että tietotekniikka tai tekniikka ei yleensäkään varasta pääosaa, vaan media ja sen tuottaminen olisivat tärkeimmät asiat oppiaan kannalta. Ja projektiin pitäisi saada osallistumaan kaikki oppilaat, ei vain valinnaisaineen tai erilliskurssien oppilaita.

Uutiset tulevat Ruskon uusille www sivuille. Linkitän myöhemmin.

Päädyimme äidinkielten opettajien kanssa seuraavaan ratkaisuun

• Projekti tehdään 9. luokalla, koska sen opsiin kuuluu media. Tänä vuonna myös muutama 8. luokka osallistuu
• Oppilaat tekevät uutisia pienissä ryhmissä 3-5 oppilasta
• Uutiset julkistetaan viikoittain, eli yksi ryhmä / vko. AI opettaja merkitsee Wilmaan merkinnän tiedoksi muille opettajille.
• Ai tunneilla käydään läpi uutistoimittajan työ ja mietitään yleensä uutisten toimittamista
• Rinnaikkaisoperesurssilla (1vko tunti) opetan tekniset asiat ja olen kunkin ryhmän tukena editoinnissa ja kuvaamisessa
• Ryhmän suunnittelee paperilomakkeelle uutiset
  • aiheiden valinta
  • yhteydenotot haastateltaviin (ainakin työnjako)
  • kysymykset / spiikit (ainakin työjako)
• Kukin ryhmä vuorollaan käyttää 1 päivän uutisten tekoon (kuvaus ja editointi). Suunnitelma ja mahdolliset yhteydenotot tehdään kotitehtävänä. Ryhmä saa valita kuvauspäivän itse, tietenkin koepäiviä ei saa valita.
• Suunnitelma näytetään opettajalle ennen ryhmän toteutuspäivää.
• Välineet
  • perusvideokamera, n. 200 € (oli koulussa valmiina)
  • mikrofoni, n. 80 €, kannattaa ehdottomasti hankki
  • editointiin Windows Live elokuvatyökalu, ilmainen ja helppokäyttöinen
  • alkuanimaatio http://www.flixpress.com/Home.aspx (kiitos 9. lk:n oppilaalle Risto Ranki vinkistä), ilmainen, vaatii rekisteröinnin
  • Loppumusiikin tuottivat oppilaat musiikin tunnilla

Tavoitteet

• oppia uutistoimittajan työstä
• oppia ottamaan selvää jutun aiheesta
• selvittäessä taustoja opitaan samalla uutta, ilman koulukirjoja ja opettajaa
• harjoitella yhteistyötä muiden oppilaiden kanssa
• oppia suunnitelmalliseen työskentelyyn
• yhteydenottaminen haastateltaviin asiallisesti
• media tuottamisen perustaidot
• oppia arvostamaan omaa työtään ja suhtautua lopputulokseen tosissaan, mutta ei kuitenkaan vakavasti

Matkan varrella huomatut seikat

• oppilaat ovat tykänneet
• suunnitelman kannattaa hyväksyttää ennen varsinaista kuvausta
• uutisia kannattaa tutkia riittävästi Ai tunneilla ja niistä kannattaa keskustella
• miten on kuvattu, kuvakulmat tms.
• miten toimittaja aloittaa haastattelun
• miten haastattelu lopetetaan
• kaikissa uutisissa ei tarvita haastattelu
• Osa ryhmistä tarvitsee tukea suunnittelussa, pääsääntöisesti kuitenkin meni hyvin
• Oppilaiden vastuuta kannattaa korostaa, kuvaus / editointipäivä ei ole vapaapäivä
• Oppilaille kannattaa painottaa, että miettivät keitä haastattelevat varsinkin, jos kyse on oppilaista
• Teknisiä huomioita
• oppilaille ohje, että kuvaamisen jälkeen kannattaa tarkistaa äänen ja kuvan laatu (haastatteluja voi muuten olla vaikeaa kuvata myöhemmin uudelleen)
• virtajohto ei saa olla kamerassa kiinni kuvauksen aikana, ääneen tulee muuten häiritsevää sirinää
•  oppilaille ohje, että videot pitää poistaa kamerasta