Primuksen ja Wilman omínaisuuksia

Tapasimme Turun seudun muutaman Primus pääkäyttäjän kanssa pari viikkoa sitten. Puhetta oli, että jakaisimme toisillemme tietoa omissa kunnissamme tai kouluissamme olevista käytännöistä, varsinkin niistä, jotka eivät välttämättä ole kaikkialla käytössä.

Sain vihdoin listattua ainakin joitakin asioita  Ruskolta http://bot.fi/e7a.

Ja tervetuloa aiheen ympärille rakennettuun FB ryhmään, https://www.facebook.com/groups/wilmaprimus/

OPS koordinaattorin hakemus

Ruskolla on lautakunnassa päätetty, että tulevaa OPSia koordinoivat 2 vastuuopettajaa. Mielestäni johtava rehtori reilusti julkaisi paikan avoimeen sisäiseen hakuun. Päätin hakea paikkaa. Koska hakemukseen kirjoitan avoimuuden ja verkostojen tärkeydestä, ajattelin myös hakemuksen pääasiat näin avoimesti julkaista. Jos minun ajatuksia tunnette ja koette, että voitte minua suositella, voi hakemusta käydä tykkäämässä minun Fb sivuilla, Tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa ryhmän Fb sivuilla, tai kommentoida tänne blogiin.

Lyhyesti siis mielestäni omia vahvuuksia,

• Olen Suomen laajuisesti verkostoitunut  opetusalan ihmisten kanssa sosiaalisen median välityksellä, sen lisäksi minulla on hyvä ja melko laaja paikallinen verkosto (Naantali, Raisio, Lieto, Kaarina, Turku, Masku), joka on muodostunut opetusalan ja tietohallinnon 10 vuoden kehittämisprojektien aikana. Mielestäni verkostoituminen ylikunnallisesti on tärkeä seikka OPS työssä
• Olen osallistunut OPS 2016 avoimeen keskusteluun, jonka yhteenveto on luettavissa osoitteessa http://www.oph.fi/download/146133_Verkkosivujen_kautta_saatu_palaute_koonti_31_1_2013.pdf
• Tuleva OPS tulee ottamaan kantaa TVT asioihin. Minulla on osittain mennen  työnkuvan takia kehittynyt laaja TVT osaaminen. Näkemykset ovat kuitenkin painottaneet voimakkaasti pedagogiikkaa, ei välineitä. Kokonaisarkkitehtuurin osaamisesta saattaa olla myös apua OPSin teknisessä toteutuksessa. 
• Erityisenä painopisteenä OPS 2016 koen koulun toimintakulttuurin ja arvoje eli arkipäivän toiminnan kehittämisen. Toimintakulttuuria muokkaamalla voimme kehittää oppilaan osallistumista, ihmisenä kasvun tukemista, lisätä vuorovaikutusta, tukea lähikehityksen vyöhykkeellä tapahtuvaa oppimista. Lisäksi työyhteisössä tavoitteena olisi kehittää arvoja yhteistyön mahdollistamiseen, pedagogiseen vapauteen ja vastuuseen. Tulevan OPSin arvomäärittely tapahtuisi johdetusti ja tavoitteellisesti, mutta  yhdessä moniammatillisesti tehden. Arvojen tulee tukea koulun, kunnan ja valtakunnallisia tavoitteita ja arvoja. Pohtimani tavoitteet olisivat siis OPS työryhmän määrittelemien tavoitteiden mukaisia. http://www.oph.fi/ops2016/tavoitteet . Olen jo aikaisemmin kuvannut arvojen tärkeyttä omassa blogissani
• Arvoista http://oppiaruskolla.blogspot.fi/2013/12/pohjaa-opetuksen-kehittamiselle.html
• Pisa tulkintaa, http://oppiaruskolla.blogspot.fi/2013/12/pisan-tulkintaa.html
• Tuleva OPS liittyy erittäin läheisesti Ruskon oppimisympäristöhankkeeseen, hankkeen tavoitteet omat hyvinkin yhtenevät paremman perusopetuksen kehittämiseksi. Koen siis tässä olevan synergiaetua.
• Minulla on muutama valmis osa-alue OPSin kehittämiseksi
• Aikajana: Tehdään ainekohtaiset karkeat aikajanat opetettavista asioista. Sen jälkeen vertaillaan aikajanoja ja etsitään yhteviä sisältöjä. Näin saadaan synnytettyä opetuskokonaisuuksia yli ainerajojen. Samassa varmistetaan, että esim fysiikan aiheen opiskelussa oppilaalla on riittävät matemaattiset valmiudet.
• Kansalaistaitopäivät 2 kertaa lukuvuodessa koko perusopetuken ajan. Tarkempi kuvaus löytyy Protokoulusta, http://protokoulu.ideascale.com/a/dtd/Kansalaistaitopäivät/35253-27481

 

Menneet vuodelta 2013 ja tulevaa vuotta 2014

Vuosi 2013 antoi paljon ajateltavaa perusopetuksen kehittämisen tiimoilta. Nyt on aika vetää yhteen viime vuotta. Isoimmat asiat ja oivallukset itselle olivat

1. Ruskon kunta sai hankerahaa ja samalla sain resurssia opetuksen kehittämiseen. Osittain tästä johtuen myös oma toimenkuva tulevana vuonna muuttuu ja tietohallinnon toimenkuva tulee tulevana vuonna jäämään pois vähitellen kokonaan.
2. Ymmärrys siitä, että absoluuttista totuutta peruskoulun kehittämiseksi lienee turha etsiä. Totuus taitaa asua kaikissa meissä noin 40 000 opettajassa, koulun johdossa ja päättäjissä. Yhteistyöllä löytynee paras tulos. Aktiiviset ja avoimet kokeilijat ovat isossa roolissa. Pekka Peura määritteli minusta erittäin osuvan termin, eduhakkeri. Heille toivon voimia ja  resursseja tehdä tärkeää työtä.
3. Arvoista eli arjen valinnoista, toiminnoista ja prosesseista kannattaisi koulussa keskustella enemmän. Samoin tulevassa opsissa. Opsin ainekohtaisia sisältöjä kannattaisi vasta sen jälkeen tutkia.
4. Vuorotteluvapaa 3,5 kk. Mukava oli hengähtää, oppia itsestä uusia asioita, pysähtyä mietiskelemään. Vielä kun sitä saa, voin suositella muillekin.

Viime vuoden linkkejä

Tähän vielä kerään itselleni tärkeimpiä linkkejä kuluneesta vuodesta. Seassa omia ja muiden kirjoituksia.

1. Pekka Peuran kirjoitus muutoksesta ja muutosjohtajuudesta, http://maot.fi/2014/01/siemenet-kastelukannu-ja-karsivallisyys-muutosjohtajuudessa/
2. 14 vuotiaan ajattelevan ihmisen  hieno kirjoitus omasta visiosta, http://protokoulu.fi/uncategorized/vierasblogi-kouluvisioni/
3. Protokoulu, voit itse osallistua koulun kehittämiseen joko kirjoittamalla ideoita tai äänestämällä muiden ideoita, http://protokoulu.ideascale.com/
4. Anna Perhon kolumni oppilaiden kehittelemistä arvoista, http://yle.fi/uutiset/anna_perho_tyon_saannot/6967536
5. Oma matematiikan opetuskokeilu. Vastaavia kirjoituksia kannattaa etsiä esimerkiksi Pekka Peuralta ja Jooseppi Järviseltä , http://oppiaruskolla.blogspot.fi/2013/12/matematiikan-kokeilu.html ja siihen liittyviä oppitunteja, http://www.haluoppia.fi/oppitunnit 
6. Pisan tulkintaa ja mikä on nykyajan koulumotivaatio, http://oppiaruskolla.blogspot.fi/2013/12/pisan-tulkintaa.html
7. Arvoista http://oppiaruskolla.blogspot.fi/2013/12/pohjaa-opetuksen-kehittamiselle.html
8. Ruskon uutisprojekti, http://oppiaruskolla.blogspot.fi/2013/04/uutisprojekti.html
9. OPH:n koulurauhan lakiuudistus, http://oph.fi/ajankohtaista/101/0/koulurauhan_lakiuudistukset_voimaan_1_1_2014 ja siihen liittyvä vuoden 2012 blogikirjoitukseni erilaisesta jälki-istunnosta (nyt siihen siis olisi myös lupa :) ) http://oppiaruskolla.blogspot.fi/2012/11/erilainen-jalki-istunto.html
10. Yhteenveto omista ajatuksista, videokirja https://dreambroker.com/channel/ylk153a6/
11. Matematiikan ja tietotekniikan opetusvideoita kaikkien käytettäväksi minulta ja vaimoltani Merjalta, http://www.haluoppia.fi/
12. Luin Saku Tuomisen ja Pekka Pohjakallion kirjan Työkirja
13. Ruskon hyväksytyn TVT strategian valmistelu, linkki strategiaan (word dokumentti)
14. Paljon muita, mm. kaikki keskustelut työyhteisössä, blogeja ja Fb päivityksiä kirjoittajilta Anne Rongas, Mikko Jordman,  jne.

Tulevan vuoden tapahtumia

1. Ruskon hankkeen koordinointi yhdessä Marko Mäenpään kanssa. Huikea mahdollisuus,  mutta haasteellinen työ.  Hankkeesta lisää osoitteesta http://www.haluoppia.fi/ruskon-oph-hakemus
2. Hankkeeseen liittyvä suunnittelutyökalu opettajille ja sitä kautta myös suunnitelmien avoimuus oppilaille. Kuvaus löytyy linkistä https://dreambroker.com/channel/w7bcsbds/zge566rk . Iso haave saada tuosta Suomen kokoinen työkalu. Hommia teettää erityisesti lisärahoituksen saaminen työkalun rakenteluun.
3. TVT strategiassa olevan opetussuunnittelijan töitä, opetusteknologian kehittäminen Ruskolla. Monia avoimia olevia mietintämyssyn alla olevia asioita.
4. Tuleva OPS ja sen valmisteluun osallistuminen erilaisilla kanavilla. Ensi vuosi on paras hetki meistä jokaisen vaikuttaa.
5. Itsensä kehittäminen, varsinkin muiden mielipiteiden kuuntelemisen taidon harjaannuttaminen :)

Hyvää alkanutta vuotta 2014 kaikille.

Matematiikan kokeilu

Päivitys 18.1.2014: Merkinnät punaisella.

Olen melko paljon kirjoittanut koulun toimintatapojen muuttumisesta. Konkretiaa varmaa moni asiaa miettivä tai miettinyt kaipaa. Tässä kirjoituksessa kuvaan, miten yläkoulun matematiikan opetuksen tänä vuonna olen vuorotteluvapaalta palattuani ajatellut järjestää. Mallin nimeän neliapilamalliksi, toivottavasti se tuo maineensa mukaan onnea.

Tavoitteena

• aktiivisen työn lisääntyminen
• vuorovaikutustaitojen kehittyminen
• oppiminen oppilaan tason mukaisesti, eli eriyttäminen
• arvioinnin joustavuus ja arvioinnin painottaminen jatkuvuuteen
• oppimismotivaation ja oppimisilmapiirin parantuminen

Toimintavat lyhyesti

• Oppilaat istuvat 4 ryhmissä, ryhmän oppilaat ovat saman tasoisia. Ryhmät ovat kuitenkin joustavia. Ryhmätyöskentely mahdollistaa vertaistuen.
• Koko luokalle tapahtuvaa opettajajohtoista opetusta vähennetään
• Opettajajohtoista opetusta tapahtuu 4 hengen ryhmissä kohdistettuna ryhmän tasolle
• Sisältö jaetaan 4-8 tunnin jaksoihin. Jakson tavoitteet käydään jakson 1. tunnilla läpi. Jaksoon on määritelty numeron 6 tavoite ja se testataan kunkin jakson jälkeen. Tavoite on määritelty siten, että seuraavaan jaksoon voi kyseisillä tiedoilla edetä. Oppilasta tuetaan lisää (lisätehtävät tai tukiopetus), jos tavoite ei täyty.
• Luokkatyöskentelyssä käytetään apuna lyhyitä opetusvideoita, jotta ryhmä voi edetä ilman opettajan apua. Katselun välineinä käytetään tablet laitteita tai niiden puuttuessa oppilaiden omia laitteita. Videot ovat vaihtoehto kirjalle, pakko niitä ei ole katsoa.
• Jaksoon luodaan eriyttävää materiaalia, sekä kertaavaa että ylöspäin eriyttävää.
• Oppikirjat voivat olla koulussa, oppilaan tehtävä on tehdä omaa oppimispäiväkirjaa eli tiivistelmää käydyistä asioista. Tiivistelmän teko korvaa pääosin kotitehtävät Tiivistelmä saa olla aina testeissä ja kokeissa mukana.
• Tehtävät tehdään vihkoon. Pyyhekumia voi käyttää pieniin korjauksiin, mutta oppilailla on punakynä, jolla merkitään virheet ja korjaus tehdään erikseen
• Oppilaille jaetaan käsitekartta (koko kurssi tai pienempi osalue). Käsitekartta liimataan vihkoon. Kun oppilas on oppinut aiheen, hän värittää sen osan käsitekartasta.
• Oppilaille jaetaan tehtävien merkintään moniste. Oppilas kirjaa siihen, mitkä tehtävät hän on kustakin aihekokonaisuudesta tehnyt.

Arvioinnista lyhyesti

• Aineesta saa vain yhden virallisen numeron lukuvuotta kohden
• Esim. kuukauden jälkeen annetaan osaamisen numero. Numero on opettajan ja oppilaan yhteisen keskustelun tulos.
• Oppilaan itsearviointiin luodaan asian käsittelyä helpottava kaavake, joka yhdessä open kanssa käydään läpi.
• Arvioinnin numero näkyy myös koteihin.
• Tämän jälkeen arviointi on jatkuvaa. Eli jos osaamistaso muuttuu parempaan tai huonompaa, korjataan yhdessä oppilaan kanssa arviointia. Avoimesti myös perustellaan syyt.
• Jokaisen kokonaisuuden jälkeen oppilas tekee lyhyen testin tavoitteen 6 asioista. Testistä saa vain hyväksytyn / kerrattavaa vielä. Jos kerrattavaa on järjestetään tukitoimia, esim. lisätehtäviä tukiopetusta jne.
• Testien lisäksi voidaan pitää isommasta kokonaisuudesta välikoe. Kokeessa on valittavana eri tason tehtäviä. Oppilas saa itse valita.
• Kokeet tai testit eivät välttämättä yksistään muuta arvosanaa.
• Arvioinnista tulisi oikeasti jatkuvaa ja sitä voidaan käyttää motivointikeinona.
• Arviointiprosessi muuttuisi avoimeksi. Pienemmätkin teot saadaan näkymään nopeammin arvioinneissa.
• Lukuvuoden päätteeksi on lukuvuoden loppukoe. Kokeessa saa käyttää haluamiaan materiaaleja. Loppukoe on yksi osa lopullista arviointia. Arvioinnin kriteerit määräytyvät opsista.

Pisan tulkintaa

Nyt Pisan tulokset ovat virallisia. Huonommin meni kuin ennen, vaikka hyvin vieläkin.
Asiantuntijat, media, äidit, isät hakevat syitä tulosten laskuun. Uudistaa pitäisi opetusmenetelmiä, kouluttaa opettajia, uudistaa opettajankoulutusta, lisätä kouluviihtyvyyttä, eriyttää oppilaita, pienentää ryhmäkokoja, kouluttaa johtoa, lisätä tietotekniikkaa, ... Mitä enemmän mediasta lukee, sitä pidempi listasta tulee.

Toki minulla on myös oma mielipiteeni tähän soppaan. Se on hyvin lähellä ministeri Kiurun ajatusta. Kiuru painottaa motivaation merkitystä. Samaa mieltä olen itse. Jotta voin perustella asian, tarkastellaan Pisa tutkimusta vähän tarkemmin.
Oppimistulosten huonontuminen oli yleisemmin hyvin menestyneiden länsimaiden ongelma. Mistä siis löytyy yhteinen tekijä. Syyt löytyvät mielestäni yleisestä sivistysyhteiskunnan arvojen muuttumisesta. Teollistumisen aikoinaan aiheutti sen, että koulutuksen kautta ihminen pystyi nostamaan omaa yhteiskunnallista asemaa. Ajattelu on siis pohjautunut siihen, että koulu kannattaa käydä hyvin, jotta saadaan parempia numeroita, joiden avulla saadaan parempi jatkokoulutus. Korkeammalla taas saadaan parempi työpaikka, enemmän palkkaa ja parempi yhteiskunnallinen status. Palkka ja status olivat siis arvoja, joilla saatiin parempi elämä. Koulumotivaatio syntyi siis yhteiskunnan arvoista. Yhteiskunta on siis korostanut kaupallisia arvoja. Ja niin myös koulu.
Jos koulumotivaatiota ei ole, onko, siis arvoissa tapahtunut muutos. Näin ajattelen. Suomen kaltaisissa valtioissa lähes kaikkien ihmisten elämän perustarpeet ovat kunnossa. Useimmilla on riittävästi ravintoa, asunto, lämpöä, turvallisuutta, sosiaalisia verkostoja. Ne saavutetaan pienemmälläkin koulutuksella. Meillä ei välttämättä ole siis sisäistä tarvetta kulkea yhteiskunnan kaupallisen kehityksen mukana. Onnellinen ja hyvä elämä voidaan rakentaa ilman hyvää koulutustakin. Ja toisinpäin ajateltuna, hyvä koulutus ei takaa hyvää elämää. Ehkä ihmiset eivät ole väärässä, yhteiskunta voi olla.
Edellisellä ajattelumallilla voidaan myös perustella sitä, miksi Aasian maat ovat pärjänneet Pisa tutkimuksessa. Se voi siis johtua kyseisten maiden kulttuurista. Auktoritaarinen johtamistyyli on vahva kyseisissä kulttuureissa. Sillä tavalla saadaan varmasti hyviä Pisa tuloksia. Mutta ovatko lapset onnellisia, en tiedä. Saattavat olla, koska niissä kulttuureissa koulumenestys on vielä arvo sinänsä. Ajattelen kuitenkin, että me elämme astetta kehittyneempää yhteiskuntaa. Meillä on suurempia vapauksia. Mutta vapaudet voivat johtaa juuri arvojen ristiriitoihin.

Mitä siis koulussa pitäisi tehdä? Millä saamme oppimisen motivaation kasvuun? Hetkellistä apua ehkä saamme yksittäisillä toimilla, kuten lisäämällä tekniikkaa. Kyse on kuitenkin paljon suuremmasta. yhteiskunnallisista arvoista. Meistä kaikista aikuisista, äidistä, isistä, päättäjistä, opettajista, mummoista, vaareista, yrityksistä, valtiosta. Yleisesti perusopetuksella näen kolme arvoa, jotka voisivat lisätä oppimisen motivaatiota.

1. Perusopetuksen aikana lasta tuetaan löytämään omaa identiteettiään, omia vahvuuksia ja kiinnostuksen kohteita
2. Perustietojen  oppiminen, jotta lapsella on nuoruudessaan ja varhaisaikuisuudessa ovet avoimina edetä haluamaansa suuntaan.
3. Perustaitojen oppiminen, jotta edellisen kohdan avoimet mahdollisuudet voidaan hyödyntää. Näistä taidoista pitäisi käydä yleistä yhteiskunnallista keskustelua, mutta ne voisivat olla esimerkiksi vuorovaikutustaidot, itsensä johtamisen taidot, sosiaaliset taidot, viestinnän taidot

Jotta varsinkin kohta 1 kouluissa toteutuu, tarvitaan koulun toimintakulttuurin kehittämistä. Niistä olenkin jo aikaisemmissa blogeissa kirjoitellut. Tärkeimpänä ehkä aika, aikaa aidosti kuunnella ja keskustella oppilaan kanssa ja aikaa opettajanhuoneissa keskustella arvoista. Jotta aikaa ssadaan pitää jotakin jättää pois tai tehdä tehokkaammin.

Pohjaa opetuksen kehittämiselle

Koulun ja opetuksen kehittämisestä puhutaan paljon. Ei ihme, sillä koulu herättää meissä kaikissa mielikuvia ja sitä kautta tunteita. Mikä olisi sitten oikea linjaus kehittämiselle? Teknologian lisääminen lienee tämän päivän kuumin aihe. Teknologian lisäämisen kannalla on myös opetushallitus ja valtion johto.
Itse ajattelen meillä olevan kaksi erillistä, toki toisiinsa limittyvää, kehittämisen kohdetta. Toinen on luokassa tapahtuva opetus ja toinen on koulun arvot. Arvoilla en tarkoita strategioihin kirjattuja hienoja lauseita, vaan kouluun liittyvää toimintaa ja valintoja, joita me kaikki opettajat, oppilaat ja huoltajat joka päivä teemme.

Opetuksen kehittämisessä, hienommin sanottuna pedagogiikassa ja didaktiikassa, opettajat ovat avainasemassa. Mahdollisuuksia ja tukea voidaan tarjota ylhäältä, mutta opettajalle jää joka tapauksessa iso vastuu. Opetuksen päämäärä on luoda lapselle riittävä tieto- ja taitopohja aikuiselämän rakentamiselle.
Mutta tärkeämpi lienee kuitenkin arvopohja. Tiedoilla ja taidoilla ei ole merkitystä, jos arvot ovat vääristyneet tai lapsi ei ole löytänyt omaa identiteettiään. Miten me koulun aikuiset voimme kasvua tukea? Arvot lienevät asioita, joita ei voi opettaa. Lapset kopioivat ne meiltä aikuisilta. Ratkaisu löytynee siis meidän aikuisten omista arvoista ja koulun yhteisesti sovituista arvoista. Niistä valinnoista, joita teemme päivittäin. Siis meidän opettajien omista persoonista. Aika kova vastuu. Toki kaikella ympäröivällä maailmalla, omalla perheellä, kaveripiirillä, tiedotusvälineillä, sosiaalisella medialla jne. on oma vaikutuksensa. Mutta niin on myös koulussa. Siltä me koulussa työskentelevät emme voi piiloutua.

Oma ratkaisuni siis on, että pysähdytään hetkeksi arviomaan omaa toimintaamme opettajanhuoneissa, rehtoriryhmissä, lautakunnissa. Ja pysähdytään säännöllisin väliajoin. Tarkasteltavina asioita on paljon, listaan tähän joitakin esimerkkejä

• Onko oppilas ihmisenä tasavertaisessa asemassa koulun aikuisen kanssa? Mitä tarkoittavat rajat? Miten koemme aikuisen roolin? Mitä lapsen silmissä tarkoittaa aikuisuus?
• Säännöt ja rangaistukset. Ovatko tasavertaiset ja onko niillä vaikuttavuutta?
• Osaamme toimia hankalissa tilanteissa ammattimaisesti ja toimia turvallisena aikuisena?
• Puuttuvatko opettajat oppilaiden välisiin tilanteisiin siinä hetkessä vai siirrämmekö niitä systemaattisesti eteenpäin? Esim.opettaja -->luokanvalvoja / luokanopettajat --> KIVA ryhmä -->rehtori -->oppilashuoltoryhmä.
• Osaako koulu joustaa yksilön edessä? Tunnistammeko kuitenkin järjestelmää hyväksi käyttävät oppilaat? Tuemmeko yksilöä vai oppilasmassaa?
• Miltä oppilaalle tai huoltajalle näyttää
• opettajien välinen vuorovaikutus
• opettajien yhteistyö
• koulun viestintä, esim. Wilman merkintöjen arvo
• opettajien keinot puuttua mm. kiusaamiseen
• arvioinnin tasapuolisuus
• opettajan taito kuunnella oppilasta

Jotta arvoja voidaan yhdessä miettiä, tulee aika järjestää jostain. Kannattaa siis tarkastella aikoja, jolloin opettajat ovat yhdessä, mm. kokoukset, tiimipalaverit, vesot. Ovatko niissä nykyisin olevat asiat merkityksellisiä?

Ulkopuolisen silmin perusopetuksen kehittämisestä

Näin vuorotteluvapaalta olen päässyt tarkastelemaan opetuksen kehittämisestä vellovaa keskustelua "ulkopuolisena". Huom. kirjoitan taas perusopetuksen näkökulmasta.

Tänään aamulla lueskelin netistä aiheeseen liittyviä artikkeleja ja vierailin opetuksen kehittämisen tai muutoksen ympärille syntyneiden yritysten nettisivuilla. Suuri osa opetuksen kehittämisestä pyörii tieto- ja viestintätekniikan käytön ympärillä. Tarjolla on mielenkiintoisia ratkaisuja ja välineitä. Myös hallitus ja opetusministeri vievät  TVT asiaa painokkaasti eteenpäin. Hyvä niin, sillä nyt (ei siis voi enää puhua tulevaisuudesta) tarvitaan tieto- ja viestintäteknisiä taitoja kaikissa elämän vaiheissa opiskelussa, työelämässä ja myös vapaa-ajalla. Kaikki lienevät yhtä mieltä kaikki , että maailma on muuttunut ja muutosta koulun arkeen myös tarvitaan.
Ensiksi totean, että kaikille lapsille pitäisi suunnitelmallisesti opettaa TVT:n perustaidot. Se ei liene ongelma, tulevaan opsiin vain määritelmä perustaitojen sisällöistä muiden aineiden tapaan. Kouluissa on kyllä tarvittava ammattitaito ja välineet jo tähän valmiina. Mutta muuten tässä teknologian huumassa kannattaa tarkasti pohtia, mikä lapsille on parasta oppia.

Muutama asia kuitenkin jäi aamun lueskelusta, jos kehitystä tarkastelee opettajan / rehtorin / kunnan opetuksen johdon näkökulmasta.

1. Netistä löytyy aivan valtavasti erilaisia teknisiä härpäkkeitä luokkahuoneeseen, samoin valtavasti verkon kautta tarjottavia palveluja. Paljon löytyy myös mainosmiesten puheita. Isojen linjojen päättäminen on vaikeaa. Jos johto ja rehtorit haluavat toimintakulttuuria koulussa opettajien kautta muuttaa, pitää heidän itse uskoa asiaan 100 prosenttisesti. Palvelujen toimittajien ristiriitaiset myyntipuheet eivät varmasti helpota päätösten tekemistä.
2. Yritin löytää keskustelua (omasta mielestäni) isoista linjoista, sellaista foorumia en löytänyt. Keskustelua kyllä käydään mm seuraavista: Google edu vai Office 365 , Ipad vai joku muu, tabletti vai tietokone, moodle vai peda.net, sähköinen oppikirja vai paperiversio, facebook vai twitter? Sovellusten, palvelujen ja välineiden käyttöön löytyy myös lukematon määrä käyttöoppaita opettajille. Useimmista oppaista puuttuu pedagoginen näkökulma. 

Lapsen kannalta ajateltuna taas seuraavat ovat mielestäni uhkia, joita koulun tulee varoa

• Teknologia voi aktivoida sosiaalista elämää, mutta myös passivoittaa sitä. Livenä tapahtuva vuorovaikutus on tärkeä taito ja sitä pitää myös harjoitella. Vaikka tekniikka antaa mahdollisuuden tuoda mielipiteensä ilmi nimimerkillä, pitää oppilaita rohkaista omiin mielipiteisiin myös isomman ryhmän kuullen.
• TVT:n avulla halutaan oppimisesta tehdä ajasta ja paikasta riippumatonta. Koulun pitää kuitenkin varoa, että lapselle oppimisesta ei tule liian raskasta eikä liian tieto painotteista. Aikaa pitää jäädä myös ystäville ja harrastuksille. Myös niiden kautta tapahtuu paljon oppimista, nimenomaan elämää ja persoonallisuuden kehittymistä varten. Oma mielipiteeni on, että tapahtukoon opsin tietotavoitteiden oppiminen pääasiassa kouluaikana, vapaa-aikana oppiminen oman kiinnostuksen mukaan.

Muutos ja yhtenäiset tavoitteet?

Törmäsin Martti Hellströmin blogiin http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2010/12/tietoyhteiskuntaa-kehittamaan-osa-2.html, siellä oli mielestäni 3 hyvää kysymystä, jotka sopivat mielestäni minkä tahansa muutoksen työstämiseen
Lainaus blogista"

1. mikä on se uusi, mitä nyt aletaan tehdä
2. mitä vanhaa ei enää tehdä
3. mikä jatkuu niinkuin ennenkin."

Lähtisin siis miettimään 1. kohdan mukaan ensin, mikä meidän perusopetusken tavoite on ja löytää samalla niitä isoja linjoja.  Isoja linjoja voisivat olla esim.

• Yhteisöllisyys: yhdessä tekeminen, sosiaalisten taitojen kehittyminen, ryhmässä toimiminen, syrjäytymisen estämisen, osallistumisen rohkeus.
• yksin tekemisen aika on ohi
• tekniikan käytössä on vaara yksintekemisen lisääntymiseen, toisaalta tekniikka hyvin käytettynä myös lisää yhteistyönmahdollisuuksia
• Tiedon etsiminen ja tiedon rakentaminen: Tiedon löytäminen, tiedon kriittinen tarkastelu, tietojen yhdistäminen
• Opettajan tai oppikirjan ei enää tarvitse olla ainut tiedon lähde luokkahuoneessa
• tietoa on paljon saatavilla, mutta se on pääosin suodattamatonta ja tarkistamatonta ja osittain ristiriitaista (vrt entisajan ammattilaisten tekemät tietosanakirjat)
• Kouluviihtyvyys
• Elämän hallinnan taidot: hygienia, vastuullisuus, terveelliset elämäntavat, luonto ja liikunta.
• Esim Ylen juttu, Lasten kömpelyys . Saattaa olla kärjistetty, mutta pistää silti ajattelemaan.
• vastuut ja velvollisuudet omasta oppimisesta
• Viestintä taidot
• Lainaus wikipediasta "Viestintä eli kommunikaatio voidaan ymmärtää sekä sanomien siirtämiseksi että merkitysten tuottamiseksi. Lisäksi viestintä on määritelty yhteisyyden tuottamiseksi, jolloin olennaista ei ole tiedon tai informaation välittäminen vaan yhteisen ymmärryksen tuottaminen."

Mielipiteitä ja vaihtoehtoja edelliseen on varmasti paljon. Samoja teemoja varmasti myös monessa koulussa ja kunnassa mietitään. Tässä kohdassa voisi hyvä ottaa oppia JulkICT ryhmästä. JulkICT strategiaa valmisteltaessa valtio nimittäin järjesti (ihan livenä :) ) tapahtumia maakunnissa, joissa kunnat saivat tuoda omat mielipiteensä kehitysprosessiin. Tilaisuuksissa käytiin keskustelija teemoittain pienryhmissä. Sama malli voisi toimia uuden opsin luonnissa. Tervesiä siis OPH:lle, jos joku tätä blogia sattuu lukemaan.

Kunhan tavoitteet olisivat selkeät ja yhtenevät, voidaan miettiä, miten niihin päästään ja mikä rooli TVT:llä on.