Suomi takaisin huipulle

Paljon on käyty keskusteluja siitä, että Suomi on tipahtanut TVT:n käytön kehityksen kyydistä. Jos koetaan, että asia tosiaan näin on ja halua on päästä takaisin, pitää ruveta konkreettisiin toimiin.
Tässä blogissa yksi malli minun näkemyksen mukaan. Kuntakohtainen malli on rakennettu seuraavaan lähtökohtaan.

1. Kunta tarjoaa esi- ja perusopetusta
2. Opettajia on n. 70.
3. kouluja 4 (joista yksi toimii kahdessa rakennuksessa)
4. Oppilaita n. 900
5. Opettajien TVT taidot vaihtelevat, veikkaisin olevan keskimääräistä suomalaista tasoa.
6. Koulujen kesken toimii ns. tvt ryhmä, resurssit ovtessistä, yhteistä aikaa ei siis ole varsinaisesti resurssoitu. Intoa, näkemyksiä ja ehdotuksia  on ryhmältä tullut paljon . Ideat ja ehdotukset ovat keskittyneet lähinnä opetusmenetelmien muuttamiseen ja siihen, miten TVT voisi käyttää oppimisessa hyväksi. 
7. Rehtoreita 4, rehtoreilla ei erityisen suurta panostusta TVT asioiden kehittämisessä, tukea on kuitenkin koulujen tvt ryhmän suuntaan.
8. Koulusihteereitä 1, aivan liikaa töitä, jotta opettajien ulkopuolista työtä voisi sihteerille jakaa. (Esim. koulutarviketilaukset, erikoispäivien järjestelyitä, jne.)

Mallissa lähtökohta ei sinänsä ole TVT:n käyttö, vaan tavoitteet ovat yleisemmin oppimiseen liittyviä. Ja missään nimessä tämä ei tarkoita sitä, että kaikki pitää uudistaa. Perusideologia opettajuudesta vaihtuisi kuitenkin opettajajohtoisesta oppijakeskeiseen opetukseen. Yritin supistaa mahdollisimman lyhyeksi, paljon jäi kertomatta, mutta toivottavasti saatte ajatuksistani kiinni.

Tavoitteet

1. Lisää aikaa opettajan ja oppilaan välille
2. Opettajien yhteistyötä tehokkaammaksi, materiaalien jaon sijasta jaetaan ideoita ja  tunti / projektisuunnitelman kokonaisuuksia.
3. YT ja Vesot tehokäyttöön
4. TVT käyttävät oppilaat oppimisen tukena
5. Kouluviihtyvyyden (ei ole sama asia kuin viihteellisyys) parantaminen
6. Eriyttämisen keinojen parantaminen kaiken tasoisille oppilaille
7. Passiivisesta oppimisesta siirrytään aktiiviseen oppimiseen

Mitä tehdään kunnassa?

1. Oppilaille laitteet
• 1. lukukausi -->pilottiopet 5-10  kpl, heidän luokkatilaan hankitaan siirrettäviä laitteita, niin että jokaisella oppilaalla on tarvittaessa käytössä laite
• 2. lukukausi -->lisätään pilottiopettajien määrää 5 - 10 opella + heille laitteet
• 3. lukukausi -->arvioidaan pilottien tulokset -->tehdään päätös tarvitaanko kaikille oppilaille oma laite, vai riittääkö 5-10 laitetta / luokkatila
2. Resurssiope 2-3 vuodeksi jokaiseen kouluun
• Edellisen kohdan pilottiopet saavat tarvitsemansa tuen
• Suunnitellaan yhdessä aikajana, johon kerätään kaikki projektit, joissa tvt:tä voidaan hyödyntää. Projektit jaetaan siten, että resurssiopen tunnit tasautuvat lukuvuodelle
• Projekteissa oppilaat käyttävät tvt:tä välineenä, ei ope
• Resurssiope toimii apuna nille opettajille, joilla TVT:n luonnollinen käyttö opetuksessa asettaa liian ison kynnyksen
• Kustannukset  2-4 vko tuntia / koulu
• 2-3 vuoden päästä projektit ovat valmiina, jolloin resurssiopea ei välttämättä tarvita. Huom. myös opettajien TVT taidot kasvavat samassa
• Yläkoulussa lopetetaan pitkäkestoisen valinnaisen tietotekniikan (jos siellä siis käydään perusasiat) tarjoaminen, tvt taitojen oppiminen siirretään ainekohtaisin opseihin
3. Oppimisympäristö kuntaan
• Ympäristöön tehdään aina yhteistä materiaalia (Fronterissa huone) ja kokonaisia tunnin tai tuntien suunnitelmia.
• Ko materiaalia kaikki voivat helposti käyttää oman opetusryhmän kanssa ja muokata sitä halutessaan.
• Sisältää mm. lyhyitä oppimisvideoita
4. Opettajien suunnitelmallinen yhteistyö ja Ovtes
• Opettajat koulutetaan luomaan yhteistä sisältöä oppimisympäristöön
• Opettajat muodostavat itse 3-5 opettajan ryhmiä
• ryhmällä yksi sovittu YT vähintään 1. kerran kuukaudessa
• 1 Veso jaetaan 6*1 tunniksi, ryhmä valitsee ko aikansa itse,
• 1 tunnin veso voi sisällöltään olla kouluttautumista tai yhteisen materiaalin suunnittelua tai luomista, koulutusasiat kirjataan lyhyesti Wilmaan
5. Rehtorin rooli
• mahdollistaa ja kannustaa opettajien yhteisen materiaalin tuottamisen (huom. lukujärjestyksen suunnittelu)
• palkitus
• kohdan 4 ryhmien opettajilla olisi mahdollisimman paljon yhteisiä hyppytunteja, jos hyppytunteja yleensä on
• yhtä aikaa vähintään kaksi rinnakkaisryhmää samasta aineesta-->välineitä ei tarvita niin paljon, joustavat ryhmän vaihdot
6. Opettajan rooli
• Pilottiopet sitoutuvat projektiin, huojennuksena vähennetään heiltä muita "ylimääräisiä" töitä
• Pilottiopet jakavat kokemuksia kaikille opettajille -->muut antavat palautetta / kehitysideoita
• Oppimisympäristön sisällön luomiseen tarvitaan kaikkia opettajia
7. Luovutaan?
• Kotitehtävät siirretään oppimisympäristöön, tehtävä voi olla myös tulevaan aiheeseen tutustuminen, esim lyhyt matikan teoriavideo
• Kotitehtäviin ei tarvita välttämättä kirjoja --> voidaan luopua oppilaiden henkilökohtaisista kirjoista --> kirjat luokassa -->opetusta esim. 3 luokkatilassa ja 5 rinnakkaisryhmää -->vähemmän kirjoja, kestävät kauemmin käytössä -->saadaan säästö
8. Rohkeus ottaa iso harppaus
• Toteutetaan kaikki edellä mainittu

Muualta apua?

• OPH, Tiera yms taho rakentaa alustan, jossa opettajat voivat jakaa kunnan rajojen yli oppikokokonaisuuksia ja ideoita.
• Esim Fronterissa on mahdollista paketoida "huoneita", joka on yksi oppikokonaisuus, näin varmaan on myös muissa ympäristöissä
• Ko paketeista olisi kuvaus, mm. soveltuva luokka-aste, sisällön kuvaus, projektin kulku
• aluksi kaikki olisi ilmaista
• Jatkossa alustaan voisi tulla myös maksullista materiaalia, jakelu Itunesin tyyppisesti, esim. Fronterin oppikokonaisuus prosenttilaskuun 5 € / kunta.
• Maksullista materiaalia voivat tuottaa kustantajat, opettajat, pelintekijät jne. Alustan ylläpitäjä huolehtii maksullisen materiaalin tason tarkastamisesta
• Maksullisen materiaalin tuotot alustan ylläpitäjälle ja materiaalin tekijälle latausten mukaisesti.
• Rahoitusta OPH:lta laitehankintoihin ja kunnan osuuden koordinoijalle 2-3 vuodeksi

Kirje rehtoreille

Opettajan toimenkuva ja koko opettajuuden käsite velloo alueella, jonka kehittymisestä kellään ei taida olla kirkasta ajatusta päässä. Opettajuus on muuttumassa ja rehtoreilta jatkuvasti odotetaan linjauksia, mikä opettajan rooli oikein on. Onko se kasvattaja, sosiologi, pedagogi, tiedon välittäjä, kuuntelija, erityisopettaja, kaiken kirjaava sihteeri vai kaikkea näitä? Painetta toimenkuvan kehittämiseen tulee niin opettajilta itseltään, päättäjiltä ja valtioltakin. Miten siis rehtori arjessa pystyy tätä kaikkea visioimaan? Ei käy kateeksi.  Heitän tähän muutaman ajatuksen opettajan näkökulmasta.

1. Luota alaisten ideointikykyyn
• kaikkea ei tarvitse itse ideoida
• tue ideoita, varsinkin jos koet niiden kehittävän koulua ja edistävän oppilaiden arkea
• ota myös rohkeasti kantaa, puolesta tai vastaan. Pahinta on välinpitämättömyys.
• kehitä systeemi ideoiden jakamiseen, esim. sähköinen opettajien välinen portaali, jotta ideat tulevat muillekin opettajille esille
• tällä avoimella portaalilla myös pelaat aikaa itsellesi pohtia, onko idea hyvä vai ei. Kahvipöydissä esitetyt ideat voivat tulla liian isona yllätyksenä, jolloin itsellä herää helposti negaatio, että ei onnistu
2. Ole mahdollistaja
• älä tyrmää heti, jos muutokset aiheuttaa lisää töitä sinulle, esim. palkituksen uudelleen miettiminen, lukkareiden uudelleen järjestely, sijaisjärjestelyt
• työntekijät arvostavat pientäkin satsausta
3. Ole rohkea
• anna rohkeasti resursseja niille, jotka ideoita esittävät
• jos koet idean mahdolliseksi, mutta se mietityttää, anna silti kokeilumahdollisuus
• vie asioita, joilla koet olevan pitkällä juoksulla myönteisiä vaikutuksia, rohkeasti eteenpäin, vaikka kaikkia uudet menetelmät eivät heti miellytä
• Kaikki uudistukset eivät aina onnistu
• kokeilkaa silti rohkeasti
• myös epäonnistuminen on hyvästä, silloin osataan taas viedä asioita eri suuntiin
4. Vie hyvät ideat eteenpäin
• myös päättäjille, jos toteuttamiseen tarvitaan resursseja
• pyytämättä ei saa, vaikka kuinka trendi on supistaa
• kunnon perustelut vain kehiin
• haasta myös päättäjiä

Suomen koulujärjestelmän vahvuuksia

Olen viime viikolla tutustumassa Helsingin Yhteiskouluun, kiitos Sampo Lokille mahdollisuudesta vierailuun. Sampolta jäi erityisesti mieleen ajatus siitä, miksi suomalainen koulu pärjää hyvin vertailussa. Sampolla oli esittää kaksi hyvää pointtia

1.       Opettajien ammattitaitoon luotetaan. Luottoa löytyy ainakin toistaiseksi niin rehtorilta, päättäjiltä, huoltajilta ja oppilailta. Ammattitaitoa ei kyseenalaisteta eikä verrata mittareilla. Se antaa opettajille mahdollisuuden luovasti toteuttaa ja kehittää opetusta. Näin ei asiat ole läheskään muulla. Huolestuttavaa on kuitenkin nykyinen kehitys, esimerkiksi kolmiportainen tuki, joka vaatii jatkuvaa kirjaamista. Laki velvoittaa kirjaamaan, ja yksi perustelu on, että voidaan tarvittaessa näyttää tilastoa, että tukea on annettu. Miksei vain luoteta opettajiin?

2.       Opettajat tuntevat oppilaat. Suomessa opettajat yleisesti opettavat samoja oppilaita vähintään 2 vuotta. Tänä aikana tuntemus oppilaan osaamisesta kehittyy tasolle, jolloin välttämättä edes kokeita ei arvioinnin kannalta olisi pakko järjestää. Enkä tässä ole kokeita poistamassa, sillä kokeille on muitakin syitä (esim. se on oppimistilanne itsessään). Oppilaan tuntemus myös helpottaa huomattavasti eriyttämistä. Opettaja tuntee ennestään oppilaan vaikeudet. Monissa maissa opettajia ”kierrätetään”, jolloin oppilaan tunteminen jää pinnalliseksi.

Lisäsin tähän vielä yhden, ei niin pedagogisen, kohdan. Ilmainen kouluruoka nimittäin on varmasti myös yksi oppimisen edistäjä. Sillä voi olla yllättävänkin suuri merkitys.

Joka tapauksessa nämä oat vahvuuksia, joista ei suomalaisen opetuksen kannata luopua. Pidetään näistä kiinni myös uudistuksissa. Kiitos vielä Sampolle hyvistä ajatuksista.

Opettajien koulutusta

Yleisesti tiedostettu ongelmahan on, että maailma on ympärillä muuttunut, opetusmenetelmät eivät. Olen istunut viime vuonna useissa tilaisuuksissa, jossa on ollut satoja / tuhansia opetusalan ammattilaisia todentamassa tilannetta.

Miksi muutos  tarvitaan?

Lyhyesti vielä oma näkemykseni tilanteesta, hypätkää yli, jos tämä jo kyllästyttää

• Muutos on tapahtunut viimeisten kymmenen vuoden aikana, jolloin internetyhteydet ovat jokaisen käyttäjän saavutettavissa.
• Viimeisen 2 vuoden aikana vielä laitteet ovat kehittyneet siten, että tieto oikeasti voidaan tuoda luokkahuoneeseen.
• Muutos tarkoittaa sitä, että opettaja ei enää ole välttämättä ainoa keino saada tietoa
• "Luettele Suomen presidentit aikajärjestyksessä" tyyppinen vihkoon kirjoitettu tieto / oppilaan  harjoitus ei välttämättä ole enää mielekäs oppimisen kannalta -->siksi tarvitaan muutos
• Tiedon hakeminen, tiedon yhdistäminen, isompien kokonaisuuksien hahmottaminen, yhteistyö, luovuus ovat taitoja, joita tulisi korostaa
• Tvt voi varmasti auttaa, mutta yksinään ilman ideoita se ei ole ratkaisu
• Muutoksessa ei ole kyse opettajien TVT välineiden hallinnasta, vaan oppilaan TVT käytöstä oppimisen apuna. Opettajan olisi kuitenkin hyvä tietää, miten oppilas voi TVT:tä hyödyntää, jotta opetuksen voi suunnitella paremmaksi -->tähän tarvitaan koulutusta

Opettajien TVT koulutuksen ongelmia / kysymyksiä?

• koulutusmäärärahat ovat pienet, sijaiskustannukset ovat suuret
• opettajien taitotasoerot ovat suuret
• "ulkopuolisia" koulutuksia on paljon, mutta vaativat usein sijaisjärjestelyjä -->myös oppilaat kärsivät ja se kuormittaa myös koulutukseen lähtijää
• TVT koulutus on painottunut perinteisesti välineiden koulutukseen, ei niinkään siihen, miten TVT:tä käytetään oppimisen tukena -->melko harva koulutus on suunnattu nimenomaisen opettajan omaan työhön, ongelma erityisesti aineopettajilla
• koulutus saattaa innostaa, mutta sen anti ei siirry perusrutiineihin -->koultuksen jälkeen ei välttämättä löydy vertaistukea syntyvillä uusille ideoille
• Ehkä perusvälineiden (mm. office) koulutusta ei enää kannata järjestää, ainakaan yhteisinä massatilaisuuksina.
• TVT koulutusta ei saa erottaa opetuksen kehittämisestä

Olisiko tässä mallia?

• opettajille, joilla TVT:n perustaidotkin ovat hukassa, voivat halutessaan pyyttää apua oppilailta -->tätä kokeillaan jo Ruskolla, muutamia "oppilasope" varauksia on jo tehty. Oppilaat ovat yläkoulunvalinnaisen tietotekniikan oppilaita ja heitä voi varata kyseisten tuntien ajaksi.
• TVT:n perusasioista kootaan videopankki -->näin opet voivat kouluttautua itselleen sopivalla ajalla -->myös tämä alkaa olla Ruskolla valmiina
• Hajautetaan 1 veso -->tätä olen ehdottanut, katsotaan, miten käy
• 6*1 tunti
• opet muodostavat 2-6 hengen ryhmiä (esim aineryhmittäin) -->ryhmä voi sopia itse sopivan ajan, kunhan se ei ole oppitunneilla
• ryhmä voi käyttää hyväksi edellä esitettyjä videoita
• ryhmän idea on vertaistuki -->koulutus ei pelkästään ole välineiden kouluttatumista, vaan ryhmä pohtii samalla TVT:n käyttöä opetuksessa
• koulutukset pitää kirjata -->avuksi mm. kehityskeskusteluihin
• "ulkopuolisiin" koulutuksiin harvemmin, koulutksen sisältö saisi olla koko kuntaa koskevien uusien ajatusten hakemista

Ruskon TVT suunnitelma

Puoli vuotta tekeillä ollut suunnitelman on meidän virkamiesten osalta valmis ja on lähdössä päättäjille päätettäväksi. Suunnitelmaan voi tutusta  wikissä, http://tvt-raisio.wikispaces.com/Rusko-tvt

Tvt suunitelma  perusajatus on myös videoitu,

Oppilaan käsikirja

Facebookin tieto- ja viestintätekniikan ryhmässä pohdittiin, miten paljon koulu tällä hetkellä painottuu pienten tiedonmurusten ulkoaopetteluun. Myös googlen "väärinkäytöstä" löytyy hyvä ajatus täältä http://sometek.fi/ala-kysy-jos-vastauksen-loytaa-googlesta/ Miten muutos sitten toteutetaan?

Mietin

• Voiko nykyisellä tuntirakenteella saada muutosta?
• Kuinka paljon arviointi ohjaa tähän?
• Paljonko ulkoiset tekijät, kuten oppimateriaalit ja opetussuunnitelma, ohjaavat tähän?
• Mitkä ovat opettajan valmiudet muutokseen? En tarkoita nyt teknisiä valmiuksia, vaan onko meillä valmiuksia kokonaisuuksien hallintaan.

Jos meillä olisi rohkeutta, voisiko tästä löytyä ratkaisu esim yläkouluun.

• Tuntirakenne muutetaan siten, että oppilaalla on aamupäivän kokonaisuus ja iltapäivän kokonaisuus - kyseisistä kokonaiskuuksta vastaa opettajatiimi (koostuu eri aineiden opettajista)
• Oppilaalla ei ole oppiaineisiin sidottuja kirjoja, vaan hänellä on yläkoulun käsikirja (ns oppimispolku), jossa on kokonaisuuksia aiheittain
• Käsikirjaa täydennetään muilla materiaaleilla, monisteita, kirjoja, sähköisä materiaaleja - oppilaalla on käytössään portfolio, joka täydentyy käsikirjan etenemisen mukaan (sähköinen ja / tai perinteinen)
• Opettajan YT aikaa käytetään opettajien väliseen yhteistyöhön näiden kokonaisuuksien rakentamiseen

Muita ajatuksia

• Ruskolla on n. 100 oppilasta / luokka-aste. Mitä, jos ei olisikaan luokka-asteen rinnakkaisluokkia, vaan opetusryhmiä voitaisiin joustavasti muuttaa kokonaisuuksien mukaan
• Opettajien yhteissuunnitteluaikaa tarvitaan huomattavasti enemmän, tämä pitää ottaa johdon huomioon, mutta myös opettajien on huomioitava se omissa työmenetelmissä -
• Kustantajia tarvitaan, vaikuttaako bisnes liikaa tähän muutokseen?

Erilainen jälki-istunto

Oli pari päivää sitten jälki-istunnon valvoja. Koulussamme on käytössä perinteinen "Tuijota pisteeseen" menetelmä. Olen jonkin aikaa miettinyt, miten tätä voisi kehitellä.

Lyhyesti kokeilusta

1. Jälki-istunto pidettiin atk luokassa ja välineenä käytettiin Wilmaa
2. Oppilaat kirjoittivat Wilma-viestin, joka he lähettivät sekä minulle että huoltajille. asetuksista valittiin että vastaanottajat saavat nähdä toistensa nimet ja vastaukset (koska kommentoin oppilaiden vastauksia ja halusin, että ne näkyvät huoltajille)
3. Itse sisältöä ohjasin kysymyksillä, vähän rangaistuksesta riippuen.
• Mitä tapahtui?
• Miksi teosta rangaistiin?
• Mitkä seikat johtivat tekoon?
• Tiedostitko tilanteessa tekeväsi väärin?
• Mitä tapahtuu, kun seuraavaksi olet samassa tilanteessa?
• Oliko teosta haittaa muille ihmisille?
4. Tarkoitus siis on, että oppilaat tarkkailisivat "ulkopuolisena" tapahtunutta. Olin apuna kirjoitusprosessissa ja "tarkastin" ennen lähettämistä. Puutuin ns. yliheittoihin, esim. kommentteihin "En koskaan enää tee mitään pahaa jne.". Viestiin piti jättää vain ne, joiden takana oppilas itse on.

Havaintoja / tapahtunutta /oppilaan kommentteja

• Kaikki tiedostivat tehneensä väärin, muutama silti oli sitä mieltä, että näin voi tapahtua uudelleen. Tällaisia rehellisiä kommentteja en poistattanut, vaan kirjoitin näihin oman kannan
• Kirjoittaminen oli oppilaille vaikeaa, heillekin helpompi olisi pisteeseen tuijottaminen
• Olin havaitsevanani jonkin laista kehittymistä, tai sitten se johtui omasta kovasta uskosta, että tämä auttaa :)
• "Kokeneet" istuja antoivat sekä positiivista että negatiivista palautetta. Negatiiviset tulivat lähinnä niiltä, joille kirjoittaminen oli tuskallisinta
• Osalle alku tuotti hankaluuksia, koska tässä oli enemmän vapauksia kuin perinteisessä menetelmässä, loppua kohti tilanne parani.
• Oppilaisiin sai henkilökohtaisen vuorovaikutuksen, jos oikein positiivisesti ajattelen, oppilaat kokivat, että heistä välitetään ja juuri heidän ongelmiin puututaan

Eli näillä positiivisilla asioilla varmasti jatkan kokemuksia. Myös ne opettajat, jotka tästä kuulivat, innostuivat menetelmästä. Saapa nähdä tuleeko Maunun koulun yleiseksi menetelmäksi.

Tämä kirjoitus on ollut aikaisemmin toisessa blogissani. Valitettavasti jouduin erinäisistä syistä järjestelemään omaa blogini uudelleen, jollain muutamat kommentit, jotka olivat erittäin kannustavia, jäivät tästä pois. Mutta lisää saa kaikenlaisia kommenteja toki kirjoittaa lisää