Asiantuntijat, media, äidit, isät hakevat syitä tulosten laskuun. Uudistaa pitäisi opetusmenetelmiä, kouluttaa opettajia, uudistaa opettajankoulutusta, lisätä kouluviihtyvyyttä, eriyttää oppilaita, pienentää ryhmäkokoja, kouluttaa johtoa, lisätä tietotekniikkaa, ... Mitä enemmän mediasta lukee, sitä pidempi listasta tulee.
Toki minulla on myös oma mielipiteeni tähän soppaan. Se on hyvin lähellä ministeri Kiurun ajatusta. Kiuru painottaa motivaation merkitystä. Samaa mieltä olen itse. Jotta voin perustella asian, tarkastellaan Pisa tutkimusta vähän tarkemmin.
Oppimistulosten huonontuminen oli yleisemmin hyvin menestyneiden länsimaiden ongelma. Mistä siis löytyy yhteinen tekijä. Syyt löytyvät mielestäni yleisestä sivistysyhteiskunnan arvojen muuttumisesta. Teollistumisen aikoinaan aiheutti sen, että koulutuksen kautta ihminen pystyi nostamaan omaa yhteiskunnallista asemaa. Ajattelu on siis pohjautunut siihen, että koulu kannattaa käydä hyvin, jotta saadaan parempia numeroita, joiden avulla saadaan parempi jatkokoulutus. Korkeammalla taas saadaan parempi työpaikka, enemmän palkkaa ja parempi yhteiskunnallinen status. Palkka ja status olivat siis arvoja, joilla saatiin parempi elämä. Koulumotivaatio syntyi siis yhteiskunnan arvoista. Yhteiskunta on siis korostanut kaupallisia arvoja. Ja niin myös koulu.
Jos koulumotivaatiota ei ole, onko, siis arvoissa tapahtunut muutos. Näin ajattelen. Suomen kaltaisissa valtioissa lähes kaikkien ihmisten elämän perustarpeet ovat kunnossa. Useimmilla on riittävästi ravintoa, asunto, lämpöä, turvallisuutta, sosiaalisia verkostoja. Ne saavutetaan pienemmälläkin koulutuksella. Meillä ei välttämättä ole siis sisäistä tarvetta kulkea yhteiskunnan kaupallisen kehityksen mukana. Onnellinen ja hyvä elämä voidaan rakentaa ilman hyvää koulutustakin. Ja toisinpäin ajateltuna, hyvä koulutus ei takaa hyvää elämää. Ehkä ihmiset eivät ole väärässä, yhteiskunta voi olla.
Edellisellä ajattelumallilla voidaan myös perustella sitä, miksi Aasian maat ovat pärjänneet Pisa tutkimuksessa. Se voi siis johtua kyseisten maiden kulttuurista. Auktoritaarinen johtamistyyli on vahva kyseisissä kulttuureissa. Sillä tavalla saadaan varmasti hyviä Pisa tuloksia. Mutta ovatko lapset onnellisia, en tiedä. Saattavat olla, koska niissä kulttuureissa koulumenestys on vielä arvo sinänsä. Ajattelen kuitenkin, että me elämme astetta kehittyneempää yhteiskuntaa. Meillä on suurempia vapauksia. Mutta vapaudet voivat johtaa juuri arvojen ristiriitoihin.
Mitä siis koulussa pitäisi tehdä? Millä saamme oppimisen motivaation kasvuun? Hetkellistä apua ehkä saamme yksittäisillä toimilla, kuten lisäämällä tekniikkaa. Kyse on kuitenkin paljon suuremmasta. yhteiskunnallisista arvoista. Meistä kaikista aikuisista, äidistä, isistä, päättäjistä, opettajista, mummoista, vaareista, yrityksistä, valtiosta. Yleisesti perusopetuksella näen kolme arvoa, jotka voisivat lisätä oppimisen motivaatiota.
- Perusopetuksen aikana lasta tuetaan löytämään omaa identiteettiään, omia vahvuuksia ja kiinnostuksen kohteita
- Perustietojen oppiminen, jotta lapsella on nuoruudessaan ja varhaisaikuisuudessa ovet avoimina edetä haluamaansa suuntaan.
- Perustaitojen oppiminen, jotta edellisen kohdan avoimet mahdollisuudet voidaan hyödyntää. Näistä taidoista pitäisi käydä yleistä yhteiskunnallista keskustelua, mutta ne voisivat olla esimerkiksi vuorovaikutustaidot, itsensä johtamisen taidot, sosiaaliset taidot, viestinnän taidot
Janne,
VastaaPoistaItsenäisyyspäivän kunniaksi oli aikaa lukea ajatuksiasi - kahvikuppi kädessä takkatulen ääressä. Hyvä kirjoitus - olen samaa mieltä. Ymmärrän kuntien ahdingon, mutta säästöt tekevät osaltaan suurta hallaa koulutuksen arvostukselle. Mitä ajattelevat nuoret, joita laitetaan opiskelemaan itsenäisesti tai sijoitetaan lomautusten ajaksi niin isoihin ryhmiin, että opettaja voi vain varmistaa kaikkien päivähoidon.